Slantsy
Slantsy (ven. Сла́нцы) on kaupunki Leningradin alueella Pljussajoen varrella 152 kilometriä Pietarista lounaaseen, lähellä Viron rajaa. Kaupunki on Slantsyn piirin keskus. Vuonna 2010 Slantsyn kaupungissa asui 33 587 ja koko piirikunnassa 43 653 henkeä.[1]
| Slantsy Сла́нцы |
|
|---|---|
.png) lippu |
.png) vaakuna |
  Slantsy |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Slantsyn kunnallispiiri |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 16,5 km² |
| Väkiluku (2010) | 33 587 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 188560—188565 |
| Suuntanumero(t) | +7 81374 |
Slantsy tarkoittaa suomeksi liuskekiveä ja asutus onkin syntynyt vuonna 1930 perustetun liuskekivilouhoksen yhteyteen. Vuonna 1934 Slantsysta tuli Leningradin alueen Outovan piiriin kuulunut taajama ja vuonna 1941 samannimisen piirin keskus. Toisessa maailmansodassa se tuhoutui pahoin. Vuonna 1949 Slantsyyn liitettiin Bolšije Lutškin taajama ja se sai kaupungin statuksen. 1990-luvun alun jälkeen Slantsyn väkiluku on laskenut voimakkaasti (42 600 asukasta vuonna 1992[2]).
Liuskekiven louhintaa harjoittaa Leningradslanets, jonka toiminta on viime vuosina huomattavasti supistunut. Nykyään kaupungin suurin teollisuuslaitos on Slantsyn kemian tehdas, joka on siirtynyt liuskekivestä pääosin öljyn jalostukseen. Kolmanneksi suurin yritys on HeidelbergCement-konserniin kuuluva sementtitehdas Tsesla. Lisäksi kaupungissa toimii ompelimo, metsäteollisuuspiiri ja elintarviketeollisuutta. lähde?
Slantsy sijaitsee Pietarin ja Autovan välisen rautatien varrella. Kaupungista on linja-autoyhteys Pietariin, Pihkovaan, Jaamaan, Outovaan, Lugaan, Novgorodin ja Kohtla-Järveen. Kaupungin läpi pohjoiseen laskeva Pljusajoki on Narvanjoen itäinen sivuhaaraa ja kohtaa pääuoman Narvan tekojärvellä.
Kaupungissa toimii lasten musiikki- ja taidekoulu, kaksi kulttuuritaloa ja kotiseutumuseo.
Lähteet
muokkaa- ↑ Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 14.2.2012. (venäjäksi)
- ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 424. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6