Skálholt

Skálholt on Etelä-Islannissa lähellä Hvítáta sijaitseva entinen hiippakunta. Gissur Teitsson rakensi Skálholtin ensimmäisen kirkon, ja hänen pojastaan Ísleifur Gissurarsonista tuli maan ensimmäinen piispa vuonna 1056. Ísleifurin piispanistuin sijaitsi Skálholtissa. Saagoissa Skálholt mainitaan tärkeänä tiedon ja oppimisen keskuksena. Piispa Klængur Þorsteinssonin aloitteesta Skálholtiin rakennettiin noin vuonna 1155 sauvakirkko. Kirkko rakennettiin norjalaisesta puutavarasta, ja se oli tuolloin koko Pohjolan suurin rakennus. Vanhan sauvakirkon tilalle rakennettiin uusi kirkko 1600-luvulla.[1]

Muistokivi Skálholtissa

Skálholt tuhoutui tulivuorenpurkauksessa ja maanjäristyksessä vuonna 1784. Hiippakunta lakkautettiin vuonna 1796. Vuonna 1954 Skálholtissa tehtiin arkeologisia kaivauksia, jolloin löydettiin muun muassa piispa Páll Jónssonin kivisarkofagi ja piispansauva.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Salvesen, Helge: Skálholt Store norske leksikon. snl.no. Viitattu 30.11.2021. (norjaksi)