Sitš
Sitš (ukr. Організація народної оборони «Карпатська Січ») oli nykyisen Taka-Karpatian alueella toiminut puolisotilaallinen järjestö. Se vaikutti 1930-luvulla alueen ollessa autonominen osa Tšekkoslovakiaa ja alueen lyhyen itsenäisyyden aikana Karpato-Ukrainan tasavaltana.
| Sitš | |
|---|---|
 Sitš-järjestön värväysjuliste vuodelta 1938. |
|
| Perustettu | 1938 |
| Lakkautettu | 1939 |
| Jäsenet | 300–400 aseellista jäsentä |
| Päällikkö Varapäällikkö |
Dmytro Klympuš Ivan Rohač |
Organisaatio muokkaa
Sitš muodostui pienistä yksiköistä (čoty) kylissä ja kaupungeissa sekä suuremmista yksiköistä (koši) piirikuntatasolla. Sitšin johdossa oli Dmytro Klympuš, ja sen varajohtajana toimi Ivan Rohač. Järjestön jäsenten tehtäviin kuului esimerkiksi paikallisen poliisin tukeminen ja alueen rajojen valvonta Unkarista ja Puolasta tulevien soluttautujien varalta. Näiden toimien ohella Sitš julkaisi myös lehteä nimeltä Nastup ja sillä oli Letiuča estrada -niminen teatteriryhmä. Järjestön johto koostui paikallisista Ukraina-mielisistä aktivisteista, mutta sen rivijäsenten valtaosa oli peräisin Galitsiasta, ja sen jäsenten tavoitteena oli ukrainalainen valtio. Järjestön tarkkaa kokoa ei tunneta, mutta siihen kuului noin 300–400 aseellista jäsentä.[1]
Historia muokkaa
Sitš perustettiin 9. marraskuuta 1938 hieman sen jälkeen, kun Avgustyn Vološynin johtama hallitus nousi valtaan tuolloin autonomisella Taka-Karpatian alueella. Järjestö radikalisoitui enenevissä määrin ennen maaliskuun 1939 poliittista kriisiä. Kehitystä tuki Saksa, jonka tarkoituksena oli lakkauttaa Münchenin sopimuksen rampauttama Tšekkoslovakia. Osa järjestön jäsenistä yritti 14. maaliskuuta 1939 vallankaappausta Vološynin hallitusta vastaan, ja yritykseen kuului myös hyökkäys alueella vielä olleita tšekkoslovakialaisia armeijan joukkoja vastaan. Lev Prchalan johtamat tšekkoslovakialaiset vastasivat hyökkäykseen, ja molemmat osapuolet menettivät muutamia miehiä. Seuraavan päivänä 15. maaliskuuta Unkarin armeija aloitti etenemisen Taka-Karpatiaan, ja alueen hallitus julistautui itsenäiseksi Karpato-Ukrainan tasavaltana. Tasavaltaa johtanut Vološyn ei ryhtynyt aseelliseen vastarintaan unkarilaisia vastaan vaan pakeni Romaniaan. Osa Sitšin jäsenistä julisti hänet petturiksi ja käynnisti liikekannallepanon. Sitšin jäsenet hyökkäsivät aseistautumattomien opiskelijoiden tukemana unkarilaisia joukkoja vastaan Krasne Polessa hieman H'ustin ulkopuolella. Surmansa sai useita Sitšin jäseniä sekä opiskelijoita.[1]
Kulttuurissa muokkaa
Ukrainalaismieliset maastamuuttajat länsimaissa ja kansallismieliset tahot kommunismin jälkeisessä Ukrainassa ovat julkaisseet Sitš-järjestöstä useita teoksia. Sitä on käytetty esimerkkinä rohkeasta vastarinnasta fasistiksi väitetyn Miklós Horthyn johtamaa Unkaria vastaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Paul Robert Magocsi ja Ivan Pop: Encyclopedia of Rusyn history and culture, s. 57–58. University of Toronto Press, 2005. ISBN 0-8020-3566-3. (englanniksi)