Avaa päävalikko
Sisäkorva

Sisäkorva[1] (auris interna) on ohimoluun sisällä oleva korvan osa, joka on nesteen täyttämä. Muut korvan osat ovat välikorva[1] ja ulkokorva[1], johon luetaan kuuluvaksi korvalehti[1] ja korvakäytävä[1]. Sisäkorvassa sijaitsevat kuulo- ja tasapainoreseptorit. Kuuloreseptorit ovat simpukassa simpukkatiehyessä ja ne reagoivat sisäkorvaan tuleviin painevärähtelyihin. Ulkokorvasta tuleva ääni kulkee välikorvaan tärykalvon[1] kautta, jonka värähtely siirtyy kuuloluuketjun värähtelyiksi. Kuuloluuketjun ensimmäinen osa, vasara[1], siirtää värähtelyt ensin alasimen[1] kautta jalustimeen[1]. Jalustin on kiinnittyneenä eteisikkunaan, jonka värähtely aiheuttaa sisäkorvan nesteiden värähtelyä. Nesteiden värähtely aiheuttaa tyvikalvon liikkeen, jonka päällä sijaitsevat kuuloreseptorisolut. Tyvikalvon liikkuessa kuuloreseptorit osuvat yläpuolellaan olevaan katekalvoon ja tämä kosketus saa aikaan kuuloreseptoriin liittyneissä hermosyissä hermoimpulsseja. Nämä hermoimpulssit saavat aivoihin saapuessaan aikaan kuuloaistimuksen.

Kaikkein pienin luu ihmiskehossa on sisäkorvassa.[2]

TasapainoreseptoritMuokkaa

Tasapainoreseptoreihin kuuluvat sekä liike- että asentoreseptorit. Liikereseptorit sijaitsevat sisäkorvan kaarikäytävissä ja ne reagoivat pään kiihtyvään ympyräliikkeeseen. Asentoreseptorit puolestaan reagoivat suoraviivaiseen kiihtyvään liikkeeseen. Asentoreseptorit sijaitsevat sisäkorvan soikeassa ja pyöreässä rakkulassa. Niiden avulla ihminen tiedostaa pään asennon. Tasapainoreseptoreista lähtevät hermosyyt muodostavat tasapainohermon ja kuuloreseptoreista lähtevät hermosyyt kuulohermon. Sisäkorvan ulkopuolella nämä hermot yhtyvät ja muodostavat kahdeksannen aivohermon eli kuulo-tasapainohermon.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet, s. 147. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
  2. Mieleni minun tekevi, Yrjö Karilas, s. 461.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa