Sisäkorva
Sisäkorva on korvan sisin osa ohimoluun sisällä ulkokorvan ja välikorvan takana. Sisäkorva on nesteen täyttämä, ja siellä sijaitsevat kuulo- ja tasapainoreseptorit.[1][2]
Rakenne ja toiminta
muokkaaTasapainoelin koostuu sisäkorvan tasapainoon vaikuttavista rakenteista. Siihen kuuluvat kaarikäytävät sekä otoliittielimet soikeassa ja pyöreässä rakkulassa.[2][3]
Pyöreä ja soikea rakkula välittävät aistielinrakenteillaan ärsykkeitä lineaarisesta kiihtyvyydestä ja pään asennosta. Pään kiertoliikkeestä ärsykkeitä välittävät kaarikäytävien aistielinrakenteet.[3]
Äänen kuulemiseen liittyvät sisäkorvan simpukan sisällä olevat eteiskäytävä, kierreaukko, kuulokäytävä sekä käytävien välissä oleva simpukkatiehyt, jossa sijaitsee kuuloaistin pääte-elin, Cortin elin. Simpukkatiehyt on yhteydessä pyöreään rakkulaan.[2][3]
Kun ääniaallot saapuvat kuuloluiden jalustan kautta sisäkorvaan, ne vaikuttavat soikean ikkunan kautta eteiskäytävän nesteen eli perilymfan liikkeeseen. Aallot etenevät nesteessä simpukan rakenteissa ja heiluttavat simpukkatiehyen tyvilevyä ylös ja alas. Tyvilevyssä sijaitsevat ulommat ja sisemmät karvasolut eli kuuloreseptorisolut, joita sisäkorvassa on noin 14 500. Yhdessä katekalvon kanssa ne muodostavat Cortin elimen. Kuulohermon aistitieto syntyy, kun katekalvo osuu karvasoluihin. Depolarisoitunut karvasolu vapauttaa kuulohermon viejähaarakkeen solukalvolle glutamaattia, mikä aiheuttaa siinä toimintapotentiaalin.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sisäkorva Wikimedia Commonsissa
