Siperiansinivalvatti
Siperiansinivalvatti (Lactuca sibirica) on levinneisyydeltään boreaalinen salaattilaji. Sen lähisukulaislajeja ovat esimerkiksi salaatti (Lactuca sativa) ja piikkisalaatti (Lactuca serriola).
Siperiansinivalvatti | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Asteridit |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
Alaheimo: | Cichorioideae |
Suku: | Salaatit Lactuca |
Laji: | sibirica |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
Katso myös | |
|
Ulkonäkö
muokkaaSiperiansinivalvatti on monivuotinen, kaljuvartinen ruohokasvi, joka kasvaa 40–80 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat ruodilliset ja muodoltaan pitkänsuikeat, lehtilaidat ovat hampaalliset. Ylemmät lehdet voivat olla joskus sepivät. Kukkamykeröt ovat halkaisijaltaan 2,5 cm. Mykeröjen kehtosuomut ovat tumman sinipunaiset. Siperiansinivalvatin kukat ovat siniset.[1]
Levinneisyys
muokkaaSiperiansinivalvatin päälevinneisyysaluetta on Suomi, Ruotsi, Norja sekä Siperia. Suomessa se on melko harvinainen mutta esiintyy suurimmassa osassa maata lukuun ottamatta lounais- ja läntisimpiä ja eteläisimpiä osia. Siperiansinivalvatti kasvaa Suomessa alkuperäislajina järven rantojen pensaikoissa, -niityillä, joen- ja puronvarsilla.[2][3][1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Anderberg, A.: Älvsallat (Mulgedium sibiricum) (Siperiansinivalvatin levinneisyys Maan pohjoispuolella) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 28.5.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Siperiansinivalvatti Lactuca sibirica) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.