Sinulle, yö on Teemu Kaskisen vuonna 2009 ilmestynyt romaani, jonka on kustantanut WSOY. Lähitulevaisuuteen sijoittuva, Norjan ja Suomen välisestä sodasta kertova esikoisteos oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi[1][2] ja nousi palkintoraadin mukaan aivan terävimpään kärkeen heti voittajan jälkeen.[3]

Sinulle, yö
Kirjailija Teemu Kaskinen
Kansitaiteilija Mika Tuominen
Kieli suomi
Genre sotaromaani
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2009
Sivumäärä 269
ISBN 978-951-0-35599-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tausta muokkaa

Kirjan idea Kaskiselle syntyi kertausharjoituksissa. Hän halusi kuvata, miten nykyajan tietokonesukupolvi pärjäisi ja käyttäytyisi sotaoloissa, mitä noissa oloissa tapahtuisi sinulle, minulle ja naapurille.[4] Romaanin todellisuudessa he ovat pystyvää väkeä, mutta luonteeltaan Rokkaakin pahempia.[5] Taustoista, maailmanpoliittisesta tilanteesta, siitä mikä sodan aiheutti, Kaskinen ei kerro, vaan tarina kulkee ruohonjuuritasolla.[6] On arvioitu että perinteiset sotakirjat ovat jo mennyttä aikaa, ja Kaskisen teos ehkä edustaa sitä, mihin suuntaan sotakirja Suomessa on Veijo Meren hengessä menossa.[7][8]

Vastaanotto muokkaa

"Vallan hyväksi" Kaskisen teosta Sinulle, yö luonnehtii kriitikko Antti Majander. Ihmisen pimeät puolet paljastavassa teoksessa on kyse uuden Suur-Suomen luomisesta ja Suomeen koskaan kuulumattoman Ruijan valtaamisesta Suomelle. Sodan osapuoli on myös Yhdysvallat, joka käy sotaa toisella rintamalla Helsingissä, ja Suomi muuttuu kuin nyky-Kabuliksi tai Stalingradiksi. Teoksen keskushenkilö ja kertoja on alkujaan kirjaviisas maalaispoika Männistö, jolle talojen romahtaminen toisensa jälkeen tuo viihdykettä, ja hyvä ja paha katoavat.[9][8]

Poikkeuksellista tässä teoksessa on suomalaiselle sotakirjalle kriitikon mukaan se, että siitä puuttuu suru kokonaan. Sotakirja se ei silti ole, ainakaan tyypillinen, ei myöskään sci-fi, vaikka tulevaisuuteen sijoittuukin. Kaskinen, kertoo mitä ihmiselle tapahtuu poikkeusoloissa ja miltä Suomi näyttää, jos Afganistan olisi Suomessa. Paha saa kuitenkin palkkansa.[9][8]

Kaskisen esikoisesta puhuttiin jo etukäteen, ja myös kritiikeissä sen kirjalliset ansiot todettiin erinomaisiksi. Kieli on hätkähdyttävän tarkkaa ja toisinaan jopa runollista.[6][9] Kaskinen tunnustaa päähenkilönsä kautta kirjallisen esikuvansa Olavi Paavolaisen, ja samaa hirtehisyyttä teoksessa onkin.[8]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa