Sinkkikromaatti
Sinkkikromaatti (ZnCrO4) on sinkki- ja kromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena.
| Sinkkikromaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | ZnCrO4 |
| Moolimassa | 181,38 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 316 °C[1] |
| Tiheys | 3,4 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
muokkaaHuoneenlämpötilassa sinkkikromaatti on keltaista kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan myös useita kidevedellisiä muotoja. Aine ei liukene veteen, mutta liukenee paremmin happoihin. Sinkkikromaatti on voimakas hapetin ja karsinogeenista.[2][3][4]
Sinkkikromaattia valmistetaan saostamalla vesiliukoisten sinkkisuolojen liuoksista kromaattien avulla tai sinkkioksidin, rikkihapon ja kaliumdikromaatin reaktiolla. Jälkimmäisessä tavassa rakenteeseen jää kaliumioneja ja tuotetta kutsutaan sinkkikeltaiseksi.[2][3][5]
Sinkkikromaattia käytetään depolarisaattorina sinkkiparistoissa ja pigmenttinä korroosionestomaaleissa. Yhdisteen karsinogeenisuuden vuoksi sitä on korvattu sinkkifosfaatilla.[2][3][5][6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–100. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c J. Paul MacMillan, Jai Won Park, Rolf Gerstenberg, Heinz Wagner, Karl Köhler & Peter Wallbrecht: Strontium and Strontium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 424. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Sinkkikromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 12.1.2023
- ↑ a b Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ Korroosionestopigmenteistä Tikkurila. Viitattu 12.1.2023.