Siniturska
Siniturska (Micromesistius australis) on eteläisen pallonpuoliskon viileissä vesissä elävä turskalaji, joka on varsinkin lounaisen Atlantin tärkeimpiä kalastuskohteita.
| Siniturska | |
|---|---|
.gif) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Turskakalat Gadiformes |
| Heimo: | Turskat Gadidae |
| Suku: | Micromesistius |
| Laji: | australis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Micromesistius australis |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Siniturska muistuttaa paljon samaan sukuun kuuluvaa sisarlajiaan, Pohjois-Atlantin mustakitaturskaa. Se on yleensä 30–60 senttimetrin pituinen, mutta voi kasvaa 90 senttimetriin. Kala on päältä siniharmaa ja pilkkujen kirjavoima, alta hohtavan valkoinen. Kolme selkäevää ovat selvästi erillään, samoin kaksi peräevää. Partasäie puuttuu. Koiraan vatsaevät ovat pidemmät kuin naaraan.
Levinneisyys muokkaa
Siniturskalla on kaksi erillistä esiintymisaluetta, joiden populaatioita pidetään eri alalajeina. Micromesistius australis australis elää Etelä-Amerikan eteläosaa ja Falklandinsaaria ympäröivissä vesissä 38. ja 62. leveysasteen välillä ja myös läheisillä Antarktiksen niemimaan sekä Etelä-Georgian ja Eteläisten Shetland- ja Orkneysaarten rannikoilla. Toinen alalaji Micromesistius australis pallidus elää Uuden-Seelannin Eteläsaarta ympäröivällä mannerjalustalla.
Elintavat muokkaa
Siniturskaa tavataan yleensä 100–600 metrin syvyydessä. Se elää talvisin mannerrinteen tuntumassa ja kesällä se vaeltaa tiheinä parvina etelämmäksi mannerjalustan matalikoille, erityisesti Falklandinsaarten lounaispuolelle. Lämpiminä kesinä Etelä-Amerikan populaation vaellus suuntautuu antarktisille vesille.
Uuden-Seelannin vesillä kutu tapahtuu kesä-heinäkuussa, Etelä-Amerikassa elo-lokakuussa. Kolmessa vuodessa kala on noin 30 cm:n pituinen, kymmenessä puolimetrinen. Naaraat kasvavat koiraita nopeammin ja suuremmiksi. Siniturska on petokala, joka syö nuorena muun muassa krillejä ja muita äyriäisiä, mustekaloja ja pikkukaloja.
Kalastus ja käyttö muokkaa
Siniturskaa kalastetaan sen molemmilla esiintymisalueilla. Kalastus aloitettiin 1970-luvulla ja vuosisaaliit nousivat sitten ajoittain yli 200 000 tonnin; nykyään saalis on 100 000 tonnin luokkaa. Kalastus on johtanut saaliskalojen keskikoon ja –iän pienenemiseen. Tärkeimmät pyyntimaat ovat Argentiina ja Uusi-Seelanti. Kalan lisääntymisalueilla pyynti tapahtuu pelagisilla ja pohjatrooleilla. Saalis joko pakastetaan blokkeina tai prosessoidaan kalajauhoksi rehukäyttöön.
Lähteet muokkaa
- Micromesistius australis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- FAO Fisheries Fact Sheet: Micromesistius australis