Sinitatti
sienilaji
Sinitatti (Gyroporus cyanescens) on Suomessa harvinainen kastanjatatin sukuinen sienilaji. Se on hyvin vaalean-kermanvärinen, lakin pinta hieman kellertävä, epätasaisen poimuinen ja nukkainen samoin kuin paksu lokeroinen jalkakin. Pillit ovat tiheässä. Sieni muuttuu nopeasti vioittuneista kohdastaan indigonsiniseksi. Sitä kehutaan erinomaisen makuiseksi. Suomessa sitä on tavattu enimmäkseen etelärannikolla eikä se ole varsinainen synkkien metsien laji, mutta viihtyy mäntyjen ja jalojen lehtipuiden kanssa.[2][3][4][5][6]
| Sinitatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Gyroporaceae |
| Suku: | Lokerotatit Gyroporus |
| Laji: | cyanescens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sinitatti mainitaan potentiaaliseksi myös sienivärjäyksessä sisältämänsä gyrosyaniinin vuoksi, mutta harvinaisuutensa vuoksi sitä ei liene Suomessa kokeiltu.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Gyroporus cyanescens Index Fungorum. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ Liisa Sarakontu: Suomen tattilajit kolumbus.fi. 2015. Arkistoitu 9.11.2016. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ Pierre Montarnal: Natuurgids voor de Paddestoelen, s. 133. Geneve, Deurne-Antwerpen: W.P.H.I, Geneve, Zuid-Nederlandse Uitgiverij, Deurne-Antwerpen, 1964.
- ↑ Tauno Ulvinen (toim.): Suursieniopas, s. 47. Helsinki: Suomen sieniseura, 1976.
- ↑ N.E.Makarova: Справочник-определитель:Грибы - более 120 видов, s. 130. Moskova/Minsk: АСТ/Харист, 2005. ISBN 978-5-17-013626-1 / ISBN 978-985-16-2048-3.
- ↑ Salo - Niemelä - Salo: Suomen sieniopas, s. 24. Helsinki: Kasvimuseo, WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ Carla & Erik Sundström: Sienivärjäys, s. 47. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-7-07407-5.