Siniraitakilli (Fundulus heteroclitus) on amerikankillien (Fundulidae) heimoon kuuluva kalalaji.[2]

Siniraitakilli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes
Heimo: Amerikankillit Fundulidae
Suku: Fundulus
Laji: heteroclitus
Kaksiosainen nimi

Fundulus heteroclitus
Linnaeus, 1766

Katso myös

  Siniraitakilli Wikispeciesissä
  Siniraitakilli Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Siniraitakilli on melko pienikokoinen, yleensä noin yhdeksän senttimetrin mittainen. Suurin tavattu siniraitakilli oli 15-senttinen.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Lajia tavataan alkuperäisenä enimmäkseen Yhdysvaltain ja Kanadan Atlantin-rannikolla. Se sietää poikkeuksellisen vaihtelevia ympäristöoloja ja sitä tavataan niin meri-, murto- kuin makeassa vedessä. Se esiintyy myös vieraslajina Etelä-Euroopassa Atlantin ja Välimeren rannikoilla.[3]

Käyttö muokkaa

Amerikassa siniraitakilli on paljon käytetty syöttikala urheilukalastuksessa. Sitä pidetään myös akvaariokalana. Se oli ensimmäinen kala joka lähetettiin avaruuslennolle. Siniraitakillille sopivin veden lämpötila 10–24 celsiusastetta.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Fundulus heteroclitus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c Fundulus heteroclitus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)
  3. Gisbert, E.; Lopez, M.A. (2007). First record of a population of the exotic mummichog, Fundulus heteroclitus (L., 1766) in the Mediterranean Sea basin (Ebro River delta). Journal of Fish Biology 71: 1220–1224. doi:10.1111/j.1095-8649.2007.01579.x