Siniotsamomotti
Siniotsamomotti[2] eli sinipäämomotti (Momotus momota) on momottien heimoon kuuluva, sademetsissä esiintyvä lintulaji, jonka levinneisyysalue ulottuu Meksikosta Etelä-Amerikan keskiosiin.
| Siniotsamomotti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
| Heimo: | Momotit Momotidae |
| Suku: | Sinipäämomotit Momotus |
| Laji: | momota |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Vaikeasti havaittava siniotsamomotti on 40–48 senttimetrin mittainen ja 145-grammainen lintu, jonka höyhenpuvun väri vaihtelee vihreästä ja kellanruskeasta vihreänkeltaiseen; pää on loistavan sininen. Pitkä ja kaareva nokka on musta, pyrstö vihreä ja sinikärkinen. Kahden keskimmäisen ja pisimmän pyrstösulan osin paljaat kärjet päättyvät soikeisiin "silmiin".[3]
Siniotsamomotin ääni on kaksitavuinen huhuilu ouu-ouud, joka muistuttaa hieman pöllön tai kyyhkyn huhuilua. Lintu on enimmäkseen hämäräaktiivinen.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Siniotsamomotin elinympäristöä ovat sademetsien lisäksi rannikko- ja vuoristometsät, puistot, puutarhat ja viljelysmaat. Levinneisyysalue ulottuu Meksikosta Etelä-Amerikan keskiosiin sekä Trinidadiin ja Tobagoon.[3]
Lisääntyminen muokkaa
Siniotsamomotin pesä on maahan kaivettu 1,5–4 metrin syvyinen onkalo, johon naaras munii maalis-huhtikuussa 3–4 munaa. Haudonta kestää 21 vuorokautta, ja siihen osallistuvat sekä koiras että naaras. Poikaset lähtevät pesästä vasta lentokykyisinä.[3]
Ravinto muokkaa
Siniotsamomotin ravintoa ovat hyönteiset, tuhatjalkaiset, etanat, kotilot, madot, pienet matelijat ja sammakkoeläimet sekä sammalet ja hedelmät.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Momotus momota IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Laji.fi: Siniotsamomotti – Momotus momota laji.fi. Viitattu 1.5.2022.
- ↑ a b c d e Jan Pedersen: Maailman eläimet äänessä, s. 197. Suomentanut Iiris Kalliola. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6233-7.