Sininen koiranpentu
Sininen koiranpentu (ven. Голубой щенок, Goluboi štšenok) on neuvostoliitto-ajan animaatio vuodelta 1976. Tuottajana toimi Sojuzmultfilm. Animaatiopiirretyn ohjaaja on Jefim Gamburg. Käsikirjoituksen tekijä on Juri Entin ja pääosissa ääninäyttelevät Mihail Bojarski, Alissa Freindlih, Aleksandr Gradski ja Andrei Mironov. vauksesta vastasi Mihail Druyan. Animaation muusikista vastasi Gennadi Gladkov.[1][2]
| Sininen koiranpentu | |
|---|---|
| Голубой щенок | |
| Ohjaaja | Jefim Gamburg |
| Käsikirjoittaja | Juri Entin |
| Säveltäjä | Gennadi Gladkov |
| Kuvaaja | Mihail Druyan |
| Tuotantosuunnittelija | Daniil Mendelevich (käännä suomeksi) |
| Pääosat | Mihail Bojarski, Alissa Freindlih, Aleksandr Gradski, Andrei Mironov |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Sojuzmultfilm |
| Levittäjä | Sojuzmultfilm |
| Ensi-ilta | 28. marraskuuta 1976 |
| Kesto | 19 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Piirroselokuvan juoni
muokkaaElokuvan alussa kukaan ei halua leikkiä vaaleansinisen koiranpennun kanssa, ja kaikki muut koirat kiusaavat koirapentua hänen ulkonäkönsä takia. Kukaan ei halua olla koiranpennun ystävä. Kaupunkiin hyökkää merirosvo, ja hän alkaa pommittamaan kaupunkia. Kukaan ei anna turvapaikkaa kotoaan koiranpennulle. Musta kissa osoittaa kiinnostusta koiranpentua kohtaan esittää, mutta hän antaa merirosvon siepata koiranpennun.
Sieppauksen jälkeen kaupunkiin tulee hyvä merimies, joka auttaa kaikkia hädässä olevia ja tekee hyvää. Musta kissa kertoo merimiehelle koiranpennun sieppauksesta, Merimies päättää pelastaa pennun, ottaa mustan kissan mukaansa, ja alkaa jahtaamaan merirosvoa. Merirosvo hajottaa jahtauksen seurauksena merimiehen laivan sahalla, ja kahlitsee merimiehen ja koiranpennun. Kissa ja merirosvo juhlistavat yhteistä voittoa, ja laulavat ystävyydestään. Merirosvo humaltuu juhlimisen seurauksena, ja päätyy tajuttomaan tilaan, jolloin koiranpentu vapauttaa itsensä ja merimiehen kahleista sahan avulla. Tämän kaiken jälkeen merimies kohtaa merirosvon ja voittaa hänet. Merimies, koiranpentu sekä kissa palaavat kotikaupunkiinsa, jossa merimiestä ja koiranpentua pidetään sankareina. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että koiranpennulla oli ihan aito ja oikea ystävä.
Tarinan moraali onkin siinä, ettei ulkonäöllä pitäisi olla merkitystä, onko joku toisen ystävä vai ei. 1990-luvun lopulla elokuva oli saanut uuden merkityksen, joka johti oikeuskuulusteluihin. Venäjällä väri vaaleansininen eli goluboi on slangisana homoille. Sanan merkitys on tuore, ja itse Juri Entin on huomauttanut, että vuonna 1976 hän ei ollut miettinytkään kyseisestä assosiaatiota, kun elokuvaa tehtiin.[3]
Miten elokuva luotiin
muokkaaAikoinaan Juri Entin oli käymässä Latviassa ja päätyi katsomaan näytelmän, joka perustui Gyula Urbanin tarinaan vaaleansinisestä koirasta, jonka kanssa kukaan ei halunnut olla kaveri. Entin oli niin inspiroitunut näytelmästä, että teki aluksi käsikirjoituksen nukketeatteria varten vuonna 1971. Näytelmän nimi oli ”Minun vaaleansininen koiranpentuni”. Näytelmän innostuksen laannuttua Entin päätti luoda käsikirjoituksen piirrettyä varten. Nyt animaatioelokuvan nimeksi tulisi yksinkertainen nimi ”Vaaleansininen koiranpentu”. Entin ehdotti Gladkovia luomaan piirкettylle musiikit, koska piirretystä tulisi musikaalityyppinen kokonaisuus. Gladkov suostui, ja otti tarjouksen vastaan. Entin ja Gladkov, miettivät, ketkä ääninäyttelisivät animaatiopiiretyssä, ja päätyivät elokuvan pääosiin ääninäyttelijöiksi. Jefim Gamburg loi ei-perinteisen animaatiotekniikan avulla piirrokset, ja pikku hiljaa elokuva alkoi valmistua. Elokuva julkaistiin vuonna 1976.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Голубой щенок, 1976 Кинопоиск. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ Jefim Gamburg: Goluboi shtshenok. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 4.5.2022).
- ↑ AZ.GAY.RU: Публикации :: Юрий Энтин, папа "Голубого щенка", отмечает 70-летний юбилей az.gay.ru. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ История Голубого щенка fishki.net. 27.7.2020. Viitattu 4.5.2022. (venäjä)