Sinikielitauti eli bluetongue-tauti on bluetongueviruksen (BTV) aiheuttama märehtijöiden ja kamelieläinten sairaus. Tauti ei tartu ihmiseen. Taudin nimi tulee lampailla joskus vakavassa tapauksessa esiintyvästä oireesta, jolloin kieli muuttuu siniseksi verentungoksen vuoksi. [1] Taudin levittäjänä toimivat polttiaiset, jotka viihtyvät parhaiten lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. Tautia esiintyy ympäri maailman, mutta polttiaisten elinympäristövaatimusten vuoksi se rajoittuu lähinnä 40°N ja 35°S leveysasteille. [2] Ilmaston lämpenemisen katsotaan olevan yhtenä syynä siihen, miksi tautia on viime vuosina tavattu myös näiden leveysasteiden ulkopuolella. [3] Suomessa virusta ei ole tavattu. Sinikielitauti kuuluu helposti leviäviin eläintauteihin.[4]

Tartunta muokkaa

Pääasiassa märehtijät saavat tartunnan virusta kantavien polttiaisten välityksellä, eikä eläinten välistä suoraa tartuntaa tapahdu. [5] On kuitenkin todettu, että virus saattaa siirtyä sairaan eläimen veren tai siemennesteen välityksellä terveeseen eläimeen. Lisäksi tiineenä oleva emo saattaa siirtää infektion istukan kautta sikiöön. [2]

Oireet muokkaa

Taudin oireiden vakavuus riippuu viruksen serotyypistä, eläinlajista ja eläinyksilöstä.[2] Lampaiden ja peurojen on todettu sairastuvan voimakkaampiin oireisiin, kun taas nauta voi useinkin olla viruksen oireeton kantaja.[5] Taudinkuva vaihteleekin oireettomasta kantajasta vakaviin oireisiin, ja tauti voi johtaa jopa kuolemaan.

Oireina voi esiintyä korkea kuume, lisääntynyt syljeneritys, nenävuoto, ontuminen sekä pään ja niskan alueen turvotus.

Hoito ja ennaltaehkäisy muokkaa

Tautiin ei ole spesifistä hoitoa, minkä vuoksi hoito kohdistuu oireiden hoitamiseen.[5] Tautiin on olemassa sekä eläviä heikennettyjä että tapettuja rokotteita. Rokotteita käytetään EU:n alueella ainoastaan maissa, joissa tautia on todettu.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira, Bluetongue evira.fi. Arkistoitu 24.8.2010. Viitattu 23.9.2010. (suomeksi)
  2. a b c P. J. Quinn, B.K. Markey, M. E. Carter, W. J. Donnelly, F. C. Leonard: ”62”, Veterinary Microbiology and Microbial Disease, s. 371. Iso-Britannia: Blackwell Publishing, 2002. ISBN 0-632-05525-1. (englanniksi)
  3. Euroopan komissio, Eläinten terveys ja hyvinvointi, Bluetongue ec.europa.eu. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
  4. Eläintautilaki finlex.fi. Viitattu 23.9.2010. (suomeksi)
  5. a b c Dwight C. Hirsh, N. James MacLachlan, Richard L. Walker: ”63”, Veterinary Microbiology, s. 400-403. USA: Blackwell Publishing, 2004. ISBN 978-0-8138-0379-1. englanti


Aiheesta muualla muokkaa