Sini Manninen
Sini Lilja Kristiina Manninen (26. elokuuta 1944 Joensuu – 23. syyskuuta 2012 Pariisi) oli suomalainen kuvataiteilija, joka opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa Ateneumissa vuosina 1965–1969. Suurin osa taiteilijan tuotannosta valmistui Ranskassa, jonne hän asettui vuonna 1973.
Sini Manninen hallitsi useita maalaustekniikoita (öljyvärimaalaus, akryyli, akvarelli, liitu, piirustus), mutta erityisesti naivismi oli hänelle mieleinen taidesuuntaus.
Perhe ja lapsuus muokkaa
Sini Manninen syntyi Pohjois-Karjalassa Joensuussa Elis Mannisen ja Elisabethin (s. Budnik) nuorimpana lapsena. Lapsuutensa Manninen vietti Joensuussa, jossa hänen isänsä Elis toimi pappina. Perheen vapaa-ajan asunto sijaitsi kotikaupungin lähellä, muutaman kilometrin päässä Liperin keskustasta. Kesäpaikan luonto, sen värit ja eläimet olivat Manniselle loputon inspiraation lähde.
Vuonna 1965 Manninen muutti Helsinkiin ja aloitti opiskelut Suomen Taideakatemian koulussa Ateneumissa, josta hän valmistui vuonna 1969. Samalla vuosikurssilla opiskelivat muun muassa Saara Tikka, Inari Krohn, Tarja Unkari, Kari Lindström ja Risto Vilhunen.
Vuosina 1970–1973 Sini Manninen asui Norjassa[1], missä hän hankki elantonsa työskentelemällä sillitehtaassa. Vuosina 1970–1977 hän osallistui myös Oslon nuorten taiteilijoiden toimintaan.
Pariisilaiselämää muokkaa
Norjassa Sini Manninen tutustui tulevaan elämänkumppaniinsa, ranskalaiseen kuvataiteilija Jacques Blankiin. Pariskunta asettui vuonna 1973 Pariisiin, Montmartren kaupunginosaan.
Pariisin vuosinaan Manninen osallistui useisiin näyttelyihin niin Ranskassa kuin muuallakin maailmalla. Arki kului Pariisin Montmartella Place du Tertren taiteilijatorilla, missä pariskunta maalasi ja myi töitään. Vuonna 1980 Manniselle myönnettiin Pariisin Taiteilijakaupungin säätiön apuraha[2]. Samana vuonna syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi ja vuonna 1982 perhe kasvoi toisella lapsella.
Jacques Blankin isän Lucien Blankin kuoltua vuonna 1988, pariskunta päätti ryhtyä etsimään sopivaa paikkaa, missä tehdä taidetta ja kasvattaa lapsia.
Maalaiselämää muokkaa
Vuonna 1990 perhe muutti Länsi-Ranskaan pieneen Confolens'n kaupunkiin Charenten alueelle[3]. Siitä huolimatta pariskunta piti toimeentulon kannalta tarpeellisena säilyttää asuntonsa Pariisissa. Taiteilijat palasivat säännöllisesti Pariisiin työskennelläkseen Place du Tertrellä[4]. Manninen osallistui useisiin yhteis- ja yksityisnäyttelyihin. Tämän lisäksi joitakin taiteilijan teoksia on esillä naivistisen taiteen museossa (Musée d'art naïf de Vicq[5]) Île-de-Francessa sekä Matanzasin taidemuseossa Kuubassa (Museo de Arte de Matanzas).
Jälkeläiset muokkaa
Taiteilijan kuoleman jälkeen perustettu yhdistys Sini’s Heart in Art päätti jatkaa taiteilijan ja hänen maalaustensa tunnetuksi tekemistä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Paris Montmartre *mars 2013 issuu. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Boursiers citedesarts.fi. Viitattu 24.9.2017. (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ François Goubault: « Confolens merveilleux s'expose à la mairie », 04/08/2017. Charente Libre.
- ↑ Dictionnaire des peintres à Montmartre *peintres, sculpteurs, graveurs, dessinateurs, illustrateurs, plasticiens, au XIXe et XXe siècle roussard.com.
- ↑ Les artistes naïfs de la collection Max Fourny museevicq.fr. Arkistoitu 30.9.2015.