Goethe ja naisen rintakuva, noin 1780.

Siluetti eli silhuetti (ransk. silhouette) on varjokuva tai ääriviivakuva, joka tavallisesti esittää ihmistä, eläintä, esinettä, maisemaa tai tapahtumaa. Tyypillisin tällaisen kuvan laji on ilman luonnostelua mustasta paperista saksilla leikattu ihmisen profiilikuva, joka liimataan vaaleaan kartonkialustaan. Toisaalta varhaisimmat siluetit olivat yksivärisiä maalattuja kuvia.[1][2]

Tällainen kuvantekotapa on peräisin itämailta[3] ja siluetteja alettiin vamistaa Englannissa 1700-luvulla, mutta ne saivat nimensä Ranskassa. Siluettien teon kukoistuskautta oli 1700-luvun loppupuoli.[2] Yleisin siluettien tyyppi on muotokuvasiluetti, jonka kuitenkin valokuva myöhemmin syrjäytti.[3] Tunnetuin suomalainen siluettitaiteilija on Emil Cedercreutz.[2]

Siluetti-sanaa käytetään myös valokuvista, näkymistä tai maisemista, joissa kohteen ääriviivat korostuvat voimakkaassa vastavalossa. Esimerkiksi auringon laskiessa saatetaan kutsua tällaista ilmiötä ”kaupungin siluetiksi”.

Siluetti ei välttämättä ole yksinkertaistettu, vaan se voi sisältää hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia. Kuva täytyy olla tunnistettavissa. Puhtaalla siluetilla tarkoitetaan kuvaa, jossa on vain kaksi sävyä, musta ja valkoinen.

Sana siluetti tulee Ranskan Ludvig XV:n aikaisesta valtiovarainministeristä Étienne de Silhouettesta (1709–1767). Kun hänet oli nimitetty virkaansa, ministerin sanottiin säästäneen valtion varoja 72 miljoonaa frangia jo virassaolonsa ensimmäisen vuorokauden aikana. Silhouette muokkasi verotusta radikaalisti: Aiemmin veroista vapautettu aatelisto joutui osallistumaan vararikon partaalla horjuvan valtiontalouden pelastamiseen. Ylellisyystuotteille – kuten muotokuville – määrättiin korkeat verot. Halvat pahvista leikellyt profiilikuvat tulivat muotiin, ja nimi lainattiin herra Silhouettelta.[4] Kun de Silhouette jätti hallitustehtävänsä, hänen kerrotaan vetäytyneen maatilalle, jonka hän koristeli itse tekemillään paperileikkauksilla.[5]

Siluettikuvia voi tehdä monella tavalla. Taitava siluettitaiteilija leikkaa henkilön muotokuvan saksilla. Siluetin voi tehdä myös esimerkiksi repimällä, tussilla, valottamalla valokuvauspaperia ja sille asetettuja esineitä tai vaikkapa käsittelemällä valokuvaa kuvankäsittelyohjelmalla.[6]

Tunnettuja siluettitaiteilijoitaMuokkaa

SiluettejaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Taiteen pikkujättiläinen, s. 659–660. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X.
  2. a b c Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 410. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8.
  3. a b Otavan iso tietosanakirja. Osa 7, palsta 1462, hakusana siluetti. Helsinki: Otava, 1964.
  4. Tieteen kuvalehti Historia 10/2013, s. 39
  5. McClard, Peggy: History of Silhouettes.htm History of Silhouette Peggy McClard Antiques. 2007. Viitattu 25.12.2019. (englanniksi)
  6. Nieminen, Kari: Väinö Kemppainen, siluetinleikkaaja • Silhouette cutter Sirkusteltta. 24.7.2017. Viitattu 25.12.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa