Silosäe on viidestä runojalasta rakentuva, useimmiten pentametrinen loppusoinnuton jambisäe.[1]

Silosäkeen lähtökohtana oli kymmentavuinen loppusoinnullinen italialainen säemuoto endecasillabo. Silosäettä on hyödynnetty etenkin englantilaisessa eeppisessä ja näytelmärunoudessa 1500-luvulta lähtien. William Shakespeare käytti silosäettä useimmissa näytelmissään.[1] Myös Christopher Marlowe oli tunnettu silosäkeen käyttäjä.

LähteetMuokkaa

  1. a b Kirjallisuudentutkimus:silosäe Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 20.12.2019.