Sileäkarvainen kettuterrieri

Sileäkarvainen kettuterrieri (engl. Smooth Fox Terrier) on Englannissa luolametsästykseen kehitetty koirarotu. Se on toimelias, keskikokoinen ja melko kevytrakenteinen mutta voimakas terrieri. Sileäkarvaisen kettuterrierin karkeakarvainen sisarrotu on karkeakarvainen kettuterrieri.

Sileäkarvainen kettuterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 5 446
Rodun syntyaika	1500-luvulla
Alkuperäinen käyttö	luolametsästys
Nykyinen käyttö	seurakoira, myös metsästys ja muut harrastukset
Elinikä	12–15 vuotta
Muita nimityksiä	kettis, kettari, foksi, Smooth Fox Terrier, fox terrier a poil lisse, fox terrier de pelo liso, siledakarvaline foksterjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #12
Ulkonäkö
Paino	urokset 7,3–8,2 kg, nartut 6,8–7,7 kg
Säkäkorkeus	urokset korkeintaan 39 cm, nartut hieman vähemmän
Väritys	valkea ruskein ja/tai mustin merkein
Infobox OK

Ulkonäkö

Sileäkarvainen kettuterrieri on säkäkorkeudeltaan vajaa 40 cm korkea, ruumiinrakenteeltaan neliömäinen koira. Kallo on yhtä pitkä kuin kuono-osa, ja molemmat kapenevat hieman. Tummien silmien ilme on älykäs, kirsun pitää olla musta. Korvat ovat tukevat, pienet ja V:n muotoiset taittuessaan selvästi poskia kohti. Runko on lihaksikas ja tiivis. Raajojen tulee olla suorat ja tasapainoisesti kulmautuneet. Perinteisesti häntä on typistetty (Suomessa typistyskielto), pitkänä häntä ei saa kaartua selän päälle. Hampaiden pitää olla täydelliset ja purennan leikkaava. Liikkeet ovat suorat ja yhdensuuntaiset, takajaloissa joustava työntö. Karva on runsasta, pinnanmyötäistä sileää ja suoraa. Kettuterrieri on pääväriltään valkoinen, mutta sillä voi olla mustia, ruskeita tai molempia merkkejä.

Luonne ja käyttäytyminen

Kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koirarotu. Muiden luolakoirien tavoin se on itsenäinen ja älykäs. Rotua pidetään myös seurakoirana, koska se on iloinen, reipas ja leikkisä. Aktiivisena rotuna se tarvitsee päivittäistä tekemistä, jonka määrä vaihtelee koiran ja sen tottumusten mukaan. Jotkut kettuterrierit ovat dominoivia luonteeltaan, eivätkä ne välttämättä tule toimeen toisten koirien kanssa.

Historia

Sileäkarvaisen kettuterrierin vallitseva väri on valkoinen.

Kettuterrieri on varsinkin kettujen, mutta myös muuhun luolametsästykseen kehitetty rotu, jonka syntymaa on noin 1500-luvun Englanti. Jo alun perin koiria oli kahta karvatyyppiä ja rodusta oli myös mustaruskea värimuunnos. Valkovoittoista väriä alettiin suosia pian sen jälkeen kun huomattiin tumman värin olevan huonompi luolametsästyksessä, koska koiria ammuttiin vahingossa riistaeläiminä. Rotu virallistettiin vuonna 1876 Englannissa, jolloin sileäkarvainen ja karkeakarvainen laskettiin yhdeksi roduksi, kunnes ne erotettiin toisistaan 1920-luvulla. Ensimmäiset yksilöt tuotiin Suomeen 1890-luvun vaihteessa, ennen karkeakarvaista kettuterrieriä. Sileäkarvainen olikin aluksi myös Suomessa suositumpi karvamuunnos, ja sen kasvatus saatiin nopeammin vakaalle pohjalle.

Rotu nykyään

Suomessa rodun kanta on hyvin tasokas. Rotu on Suomessa suosittu: vuonna 2005 rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon 231 pentua, eli se on huomattavasti suositumpi kuin karkeakarvainen kettuterrieri. Rotu on jakautunut käyttö- ja näyttelylinjaisiin koiriin, jotka eroavat toisistaan sekä luonteen että ulkomuodon osalta. Vaikka rotu onkin suosituin seurakoirana, soveltuu se myös muuhun harrastamiseen ja käyttöön.

Nykyinen käyttö

Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan rotua käytetään edelleen metsästyksessä, pääasiassa luolilla. Metsästäjät käyttävät rotua myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen ja vedestä lintuja noutavana koirana. Sileää karvamuunnosta käytetään enemmän metsästyskokeissa kuin karkeaa, luultavasti helpomman turkkinsa ansiosta. Myös agility on suosittu harrastus, jossa kilpailee useita kettuterriereitä, muutamia myös TOKO:ssa. Kettuterrieri on myös hyvä harrastuskaveri moneen muuhunkin lajiin.

Terveys

Rotu ei kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA:an (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), mutta jalostukseen käytettävien koirien tutkimista suositellaan. Koska rodun yksilöitä on tutkittu hyvin vähän, ei saada tarkkaa tietoa rodun terveystilanteesta. Rotuyhdistyksen vuonna 2005 tekemän terveyskyselyn mukaan suurimpina ongelmina sileäkarvaisilla kettuterriereillä ovat hammaspuutokset, purentaviat ja patellaluksaatio.

Lähteet

• Suomen Kennelliitto: Sileäkarvainen kettuterrieri
• Suomen Kettuterrierit ry