Sigurd Wenelius

(Ohjattu sivulta Sigurd Alfred Wenelius)

Sigurd Alfred Wenelius (13. heinäkuuta 1895 Kokkola18. kesäkuuta 1953) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilasoppinsa Saksassa saanut jääkäri, joka taisteli jo ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla ja myöhemmin Suomen sisällissodassa.[1][2]

PerhetaustaMuokkaa

Weneliuksen vanhemmat olivat rautatievirkamies Johan Alfred Wenelius ja Brita Johanna Björk. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Maria Elisabet Knappilan kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Wenelius kävi kahdeksan luokkaa Kokkolan ruotsalaista yhteiskoulua vuosina 1907 - 1914 ja suoritti sähköttäjätutkinnon vuonna 1915. Ylioppilaaksi hän kirjoitti edellä mainitusta koulusta vuonna 1918.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n haupitsijaoksen toinen tykki tuliasemassa miehistöineen Riianlahdella syksyllä 1916.

Wenelius työskenteli sähköttäjäharjoittelijana valtionrautateillä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 22. toukokuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Wenelius saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan patteriupseeriksi Jääkäritykistön 2. patteriin ja osallistui taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen hänet siirrettiin tykistön uudelleen järjestelyn myötä patteriupseeriksi Jääkäritykistöprikaatiin 2. jääkäripatteriston 4. patteriin ja otti osaa taisteluihin Kämärän kylässä ja Hotakassa sekä Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Wenelius palveli sodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1918 kenttätykistörykmentti 2:n III patteriston virkaatekeväksi komentajaksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1919 lähettiupseeriksi 2. divisioonan esikuntaan ja 17. syyskuuta 1919 alkaen patterinpäälliköksi Rannikkotykistörykmentti 3:een. Armeijasta hän erosi 19. marraskuuta 1919 ja siirtyi poliisivoimiin, missä hänet nimitettiin 1. kesäkuuta 1920 alkaen Kokkolan piirin virkaatekeväksi nimismieheksi. Vöyrin piirin nimismieheksi hänet nimitettiin 1. lokakuuta 1922 ja Uudenkaarlepyyn poliisikomissaariksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1925 ja toimi samalla kaupunginviskaalina 2. syyskuuta 1926 alkaen. Hän toimi edellä mainituissa tehtävissä vuoteen 1951. Poliisityönsä ohella hän toimi Kokkolan suojeluskuntapatterin päällikkö vuosina 1919 – 1922 ja Säästöpankin kirjanpitäjänä vuosina 1925 - 1950. Hänet haudattiin Uuteenkaarlepyyhyn.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975