Shuaijiao

Shuaijiao (摔跤; yksinkert. 摔角; pinyin: shuāijiāo; Wade-Giles: shuai chiao) on uudissana, joka tarkoittaa kiinalaista ja mongolialaista painia. Sana shuai tarkoittaa "heittää maahan", mutta sanalla jiao on kaksi merkitystä: vanhempi tulkinta tarkoittaa "sarvia" ja toinen, uudempi tarkoittaa "painia", joten shuaijiao sananmukaisesti tarkoittaa "heittää maahan sarvilla" tai "heittää maahan painimalla".

Taistelumuotona se sisältää raajojen hallinnan, kuten lukot, torjunnat, kampit ja heitot. Oppilaille opetetaan ihmiskehon elintärkeät kohdat, mutta pyrkimyksenä on hyökätä tarttumalla, painamalla ja lukitsemalla ne, pikemminkin kuin lyömällä niitä.

Paini kamppailulajina sai alkunsa esihistoriallisella ajalla. Vanhimmissa tunnetuissa shuaijiaon versioissa kilpailijat käyttivät sarvekasta kypärää, jolla he koettivat voittaa vastustajansa. Antiikin Kiinassa painilla oli monta erilaista nimeä, riippuen kulloisestakin dynastiasta: jiaoli, jiaoti ja shoubo olivat eräitä niistä. Paini saavutti 700-luvulla niin mittavat kulttuuriset suhteet, että kilpailuja pidettiin jopa keisarille. Kilpailuja järjestettiin huvittelutarkoituksiin ja niitä käytettiin myös armeijan kamppailulajiopettajien valinnassa. Jotkut kilpailut kestivät viikon, jonka aikana niihin osallistui yli tuhat kilpailijaa.