Sholem Asch
Sholem Asch, myös Schalom Asch, (1. marraskuuta 1880 Kutno, Kongressi-Puola, Venäjän keisarikunta – 10. heinäkuuta 1957 Lontoo, Britannia[1][2]) oli juutalaissyntyinen puolalais-yhdysvaltalainen kirjailija, ajan merkittävimpiä jiddišinkielisiä kirjailijoita[3]. Romaaneissaan, novelleissaan ja näytelmissään hän käsittelee juutalaisten historiaa ja Puolan juutalaisten elämää. Hän julkaisi lisäksi Farn Mabl -kaupunkitrilogian vuosina 1927–1932.[4] Asch kirjoitti myös hepreaksi. Suurin osa hänen tuotannostaan on käännetty englanniksi.[5] Asch oli Šolom Aleichemin rinnalla jiddišinkielisen kirjallisuuden pääedustaja[6].
Asch syntyi Kutnossa köyhään, kymmenlapsiseen perheeseen ja sai koulutuksensa paikallisessa juutalaisessa koulussa. Hän julkaisi vuonna 1900 ensimmäisen hepreaksi kirjoitetun tarinansa. Jiddišiksi kirjoittaneen kirjailijan I. L. Peretzin suosituksesta Asch siirtyi tuotannossaan käyttämään jiddišiä. Hänen uransa alkoi teoksella Dos Shtetl (1905). Uransa ensimmäisessä vaiheessa Asch kirjoitti tragikoomisesti pienten itäeuroppalaisten kylien ristiriitaa perinteisen juutalaisuuden ja emansipaation välillä.[1] Hän kuvasi juutalaisia kyliä idyllisessä valossa, toisin kuin monet aikalaiset.[2] Kidesh hashem (1920) oli historiallinen romaani, joka kertoi kasakkajohtaja Bohdan H’melnytskyin tutkimista verilöylyistä, ja näytelmä Got fun nekome. Sen päähenkilönä oli juutalainen bordellin omistaja, jonkä tytär ajautui lesbosuhteeseen yhden prostituoidun kanssa. Näytelmää esitettiin Berliinissä, mutta muualla se kiellettiin.[1]
Asch muutti 1914 Yhdysvaltoihin ja sai maan kansalaisuuden 1920. Hänen romaaneistaan Onkl Mozes (1918), Toyt urteyl (1926) ja Khayim Lederers tsurikkumen käsittelivät itäeurooppalaisten juutalaisten kohtaamia kulttuurillisia ja taloudellisia vaikeuksia Yhdysvalloissa. Uransa loppuvaiheissa syntyi monia teoksia, joissa Asch yritti yhdistää juutalaisuutta ja kristinuskoa niiden yhteisten historiallisen teologis-eettisten siteiden avulla. Nämä teokset herättivät paljon keskustelua, ja monet juutalaiset pitivat Aschia luopiona. Der man fun Netseres (1943) kertoo Kristuksen elämästä ja The Apostle (1943) tutkii Paavalia. Mary (1949) puolestaan käsittelee Jeesuksen äitiä Mariaa ja The Prophet (1955) niin kutsuttua Deutero-Jesajaa.[1]
Asch eli viimeiset vuotensa Tel Avivin esikaupunkialueella Bat Yamissa, minne on myöhemmin perustettu Sholem Asch -museo.[1]
Suomennettu teos muokkaa
- Schalom Asch, Polku yössä (A passage in the Night), suom. Olli Nuorto, WSOY 1954
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Encyclopedia Britannica: Sholem Asch britannica.com. 28.10.2022. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Asch, Šolem”, Otavan kirjallisuustieto, s. 56. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Factum, osa 1, s. 149. Espoo: Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6640-4.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, palsta 706. Helsinki: Otava, 1960.
- ↑ Spectrum tietokeskus, osa 14. Pienhakusanat ja hakemisto, s. 85. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-07253-2.
- ↑ Spectrum tietokeskus, osa 10, s. 602. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.