Sharan Rani
Sharan Rani (9. huhtikuuta 1929 Delhi – 8. huhtikuuta 2008) oli intialainen sarodinsoittaja.[1]
Rani aloitti sarodinsoiton 8-vuotiaana, ja hänestä tuli ensimmäinen tunnettu naispuolinen sarodisti. Hän kohtasi uransa luomisessa haasteita muiden muassa vanhoillisten sosiaalisten normien, musiikkielämän miesvaltaisuuden ja molempien vanhempiensa varhaisen menettämisen muodossa. Rani opiskeli Allauddin Khanin ja tämän pojan, Ali Akbar Khanin johdolla. Soitonopiskelua varten hän muutti Maihariin, ja vuonna 1953 hän sai maisterinarvon Delhin yliopistosta.[1]
Rani sai silloisen presidentti Sarvepalli Radhakrishnanin ojentaman kultamitalin. 1950-luvulta lähtien hän teki Intian klassista musiikkia tunnetuksi kansainvälisesti, ja Jawaharlal Nehru nimittikin häntä Intian kulttuurin suurlähettilääksi. Rani piti sarodistina resitaaleja esimerkiksi Australiassa, Venäjällä, Iranissa ja Mongoliassa. Rani keräsi intialaisten soitinten kokoelman ja lahjoitti niitä sadoittain museokäyttöön. Hän kirjoitti sarodista kirjan The Divine Sarod ja musiikista monia artikkeleita, joita on käännetty ja julkaistu kansainvälisesti.[1]
Rani oli ensimmäinen intialaisen klassisen musiikin naisinstrumentalisti, jolle myönnettiin Padma Shri (1968). Myöhemmin hän sai Sangeet Natak Akademin palkinnon (1986) ja Padma Bhushanin (2000). Ranilla oli monia oppilaita, jotka asuivat hänen talossaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Tribute to a Maestro: Sharan Rani ITC Sangeet Research Academy