Sean Bergin
Sean Bergin (29. kesäkuuta 1948 Durban, Etelä-Afrikka – 1. syyskuuta 2012 Amsterdam, Alankomaat[1]) oli eteläafrikkalaissyntyinen jazzsaksofonisti, -huilisti, -säveltäjä ja -laulaja. Hän asettui pysyvästi Alankomaihin 1970-luvun puolessavälissä.[2] Bergin oli taustaltaan puoliksi irlantilainen.[3]
Bergin lopetti koulunkäynnin Etelä-Afrikassa 15-vuotiaana, mutta sai opetusta klarinetinsoitossa. Hän soitti sekä valkoisten että mustien kanssa, mutta apartheidpolitiikka vaikutti ilmapiiriin niin kielteisellä tavalla, että se sai myös monet Berginin ystävistä lähtemään kotimaastaan.[4] Bergin aloitti Alankomaissa työskentelyn monien paikallisten jazzpiirien toimijoiden kanssa. Hän perusti M.O.B.-kokoonpanon ("My Own Band"[4]), johon liittyi muun muassa monia ICP:n orkesterin jäseniä.[1] Berginin brittiläisiin yhteistyökumppaneihin kuuluivat Phil Minton ja Maggie Nicols.[2] Bergin perusti myös yhtyeet Song MOB ja Nansika. M.O.B. ja Song MOB ottivat ohjelmistoihinsa vain Berginin itse säveltämää musiikkia, mutta Nansika tulkitsi muiden muassa Abdullah Ibrahimin, Dudu Pukwanan, Chris McGregorin, Johnny Dyanin ja Winston Mankunku Ngozin kappaleita. Bergin oli aktiivinen myös muissa kokoonpanoissa.[4] Vuonna 2000 hänelle myönnettiin alankomaalainen VPRO-/Boy Edgar -palkinto.[2]
Bergin kuoli Amsterdamissa 64-vuotiaana.[1] Hän oli ollut sairaana vuosien ajan kuolemaansa, mutta jatkanut soittamista niin kauan kuin tämä oli ollut mahdollista.[2] Berginin New Mob -yhtyettä alkoi tämän kuoltua johtaa hänen tyttärensä Una Bergin. Ohjaaja Remy Vlek teki Sean Berginistä tämän kuoltua dokumenttielokuvan.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Sean Bergin AllMusic
- ↑ a b c d RIP Sean Bergin (1948-2012) London Jazz News
- ↑ a b ‘SEAN BERGIN, MUZIKANT (1948-2012)’ Bimhuis
- ↑ a b c IN MEMORIAM: SEAN BERGIN (1948-2012) Bas Maliepaard