Rakkauden meri

(Ohjattu sivulta Sea of Love)

Rakkauden meri (Sea of Love) on vuonna 1989 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen jännityselokuva. Elokuvan ohjasi Harold Becker ja pääosissa ovat Al Pacino ja Ellen Barkin.

Rakkauden meri
Sea of Love
Ohjaaja Harold Becker
Käsikirjoittaja Richard Price
Tuottaja Martin Bregman
Säveltäjä Trevor Jones
Kuvaaja Ronnie Taylor
Leikkaaja David Bretherton
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö NBC Universal
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Xfinity Streampix
Ensi-ilta 1989
Kesto 109 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Etsivä Frank Keller ja hänen kollegansa Sherman etsivät Helen-nimistä naista, jota he epäilevät uhrinsa seuranhakupalstoilta valitsevaksi sarjamurhaajaksi. He jättävät palstalle ilmoituksen, johon Helen vastaa. Järjestetyssä tapaamisessa yritys saada Helenin sormenjäljet juomalasista epäonnistuu, sillä hän ei koske juomaansa. Helenin mielestä Frank ei ole sellainen, joksi oli itsensä kuvaillut hakemuksessa ja lähtee pois. Frank törmää myöhemmin Heleniin kaupungilla ja kaksikko ajautuu sänkyyn. Sormenjäljet saadaan lopulta, ja niistä paljastuu Helenin vierailleen kaikkien murhattujen luona. Murhat oli kuitenkin tehnyt Helenin mustasukkainen entinen aviomies Helenin poistuttua paikalta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät muokkaa

 Al Pacino  Frank Keller  
 Ellen Barkin  Helen Cruger  
 John Goodman  Sherman  

Arvioita muokkaa

Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä elokuvassa eivät yllätä juoni, ratkaisut tai henkilöhahmot vaan se, miten intensiivisiä ja oudon kihelmöiviä elokuvan rauhallisimmatkin kohtaukset ovat. Selvästi Pacinolle räätälöity elokuva saa Yläsen mielestä tämän laajentamaan roolissa osaamisaluettaan onnistuneesti[1]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo Rakkauden merta eteväksi ja hyvin roolitetuksi trilleriksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Ylänen, Helena: Yksinäinen poliisi, jälleen. Helsingin Sanomat, 11.11.1989, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.