Scarto

Scarto on italialainen kolmen hengen tarot-peli, jota pelataan piemontelaisella tarot-pakalla. Peli on helpoin tarot-korteilla pelattava peli, josta on hyvä aloittaa pelityyppiin tutustuminen. Sitä pelataan yleensä pienillä panoksilla. Scarto, kuten muutkin Tarot-pelit, kuuluu tikkipeli-perheeseen.

Korttien kuvaus

Piemontelaisessa Tarot-pakassa on 78 korttia. Korteissa on viisi maata: kolikot, maljat, sauvat ja miekat sekä erillinen valtti-maa, jonka kortteja kutsutaan Tarokeiksi. Neljässä tavallisessa maassa on numerokortit 1-10 sekä neljä kuvakorttia: sotilas, ratsumies, kuningatar ja kuningas. Pitkissä maissa (sauvat ja miekat) korttien arvojärjestys on normaali, mutta pyöreissä maissa (kolikot ja maljat) 1-10 korttien arvojärjestys on käänteinen eli 1 on arvokkain ja 10 matalin kortti. Kuvakorteissa järjestys on aina normaali: kuningas korkein ja sotilas matalin.

Valttikortteja on 21 ja ne on numeroitu 1 - 21. Italialaiseen tyyliin valtti 20 toimii arvokkaimpana valttina. Eli valtti 21 ja 20 vaihtavat paikkaa. Lisäksi on erityinen, joskus valttikortiksi luettava narri-kortti, joka toimii pelissä sijaiskorttina.

Korteilla on seuraavat pistearvot:

Narri/ Il Matto = 5
Valtti 1 / Pagatto = 5
Valtti 20 / Enkeli = 5 (huomaa, että italiassa valtti 20 ottaa valtin 21 paikan)
Kuningas = 5
Kuningatar = 4
Ratsumies = 3
Sotilas = 2
Muut = 1

Jako

Jakaja valitaan nostamalla kortti pakasta. Korkeimman kortin saanut jakaa. Aluksi hän sekoittaa pakan ja vasemman puoleinen pelaaja nostaa sen. Jako, kuten pelaaminenkin, tapahtuu vastapäivään. Pelaajille jaetaan, etumiehestä alkaen, 25 viisi korttia viiden kortin nipuissa. Jakaja jakaa itselleen kolme ylimääräistä korttia, eli 28 korttia.

Jakaja poistaa kädestään kolme valitsemaansa korttia, joiden joukossa ei saa olla kuninkaita eikä kolmea arvokasta valttia. Jakaja voi kuitenkin laittaa narrin syrjään, jos se on ainoa kädessä oleva valttikortti.

Pelaaminen

Jakaja ajaa ensimmäiseen tikkiin. Pelaajien on tunnustettava maata. Jos maata ei voi tunnustaa pitää pelata valttia (valttipakko). Jos pelaaja ei voi tunnustaa maata eikä pelata valttia hän voi pelata minkä tahansa muun kortin, mutta tällöin hän ei voi voittaa tikkiä. Tikin voittaa korkein ajettu maa tai korkein valtti, jos valttia on pelattu. Tikin voittaja ajaa seuraavaan tikkiin.

Narrin käyttö sijaisena

Narrilla ei voi voittaa tikkiä. Sen sijaan pelaaja voi käyttää sitä, jos ei halua pelata jotakin kädessään olevaa korttia. Tällöin Narri lyödään tikkiin. Narrin pelannut antaa voittamistaan tikeistä 1-pisteen arvoisen kortin tikin voittajalle ja siirtää narrin voittamiensa tikkien sekaan. Jos pelaaja ei ole voittanut yhtään tikkiä hän jää kortin velkaa tikin voittajalle. Jos narrin pelannut ei voita pelissä yhtään tikkiä, narri siirtyy pelin lopussa sen tikin voittajalle, johon narri pelattiin.

Pisteiden laskeminen

Kun kaikki 25 tikkiä on pelattu pelaajat laskevat korttinsa kolmen kortin nipuissa. Jokaisesta nipusta vähennetään 2 pistettä. Niinpä kolmen 1 pisteen arvoista korttia tuottaa pelaajalle 1 pisteen. Kuningas ja kaksi yhden pisteen arvoista korttia puolestaan 5 pistettä jne... Kolme ylimääräistä korttia, jotka jakaja laittoi syrjään omista korteistaan lasketaan hänen hyväkseen.

Pakassa on jaossa 78 pistettä. Niinpä jokaiselle pelaajalle on jaossa 26 pistettä. Pelaajat voittavat tai häviävät yhden pisteen jokaisesta pisteestä yli tai alle 26 pisteen.

Peliä pelataan yleensä vähintään kolme jakoa. Enemmänkin voi pelata mutta mielellään niin, että kaikki toimivat jakajana yhtä monta kertaa.

Lähteet

Kirjat

Dummett Michael: Twelve Tarot Games. Duckworth, 1980.
Saari Mikko: Tarotista Texas Hold'emiin. BTJ kustannus, 2008. ISBN 978-951-692-692-9

Scarto

Sisällys