Sarvepalli Gopal
Sarvepalli Gopal (tamiliksi சர்வபள்ளி கோபால், Carvapaḷḷi Kōpāl; 23. huhtikuuta 1923 – 20. huhtikuuta 2002) oli intialainen historioitsija, joka palkittiin maansa toiseksi korkeimmalla siviilipalkinnolla Padma Vibhushanilla vuonna 1999.[1] Akateemisen uransa alussa hän tutki siirtomaahistoriaa, kunnes hänen mielenkiintonsa siirtyi elämäkertojen kirjoittamiseen. Hänen ensimmäinen historiallinen elämäkertansa käsitteli pääministeri Jawaharlal Nehrua, josta hän kirjoitti kolmiosaisen teoksen.[2]
Hän ihaili Nehrua, koska koki tämän edistäneen Intian demokratiaa ja sekularismia, joita hän itsekin piti arvossa. Sekularismin osalta häntä huoletti Intiassa voimistunut uskonnollinen fundamentalismi, jonka hän pelkäsi vaarantavan kansansa yhtenäisyyden. Baburin moskeijan ympärille rakentuneen temppelikiistan osalta hän kirjoitti lausuntoja puolustaakseen sekularismia.[2]
Gopalin isä oli presidentti Sarvepalli Radhakrishnan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Historian Dr Sarvepalli Gopal dead Rediff. 20.4.2002. Viitattu 21.11.2019.
- ↑ a b Panikkar, K. N.: A great historian: Sarvepalli Gopal, 1923-2002 Frontline. 27.4.2002. Arkistoitu 3.12.2019. Viitattu 21.11.2019.