Sarjatähdikki
Sarjatähdikki (Ornithogalum angustifolium, syn. O. umbellatum) on monivuotinen, valkokukkainen sipulikasvi.
Sarjatähdikki | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
Alaheimo: | Scilloideae |
Suku: | Tähdikit Ornithogalum |
Laji: | angustifolium |
Kaksiosainen nimi | |
Ornithogalum angustifolium |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Sarjatähdikki kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Tyviruusukkeena kasvavat lehdet ovat pystyjä. Lehtilapa on tasasoukka, 3–6 mm leveä, kouruinen ja pitkin keskisuonta vaalea. Kukinto on huiskilo, jossa kukkaperät ovat tukilehtiä pitempiä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja säteittäisiä. Kukan kehä on lähes erilehtinen. Kehälehdet ovat 15–22 mm pitkiä, ulkopinnaltaan vihreitä, sisäpinnaltaan vaaleampia ja laidoiltaan valkoisia. Suomessa sarjatähdikki kukkii touko-kesäkuussa. Hedelmä on kuusisärmäinen kota. Laji on myrkyllinen.[1]
Levinneisyys muokkaa
Sarjatähdikki on alkujaan kotoisin Euroopasta ja Etu-Aasiasta.[1][2] Sitä tavataan Pyreneiden niemimaalta Kreikkaan, Bulgariaan ja Romaniaan sekä paikoitellen Ukrainassa ja Kaukasuksen alueella. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarien pohjoisosiin, Tanskaan, Etelä-Norjaan ja -Ruotsiin, Keski-Baltiaan ja Puolaan. Aasian puolella lajia tavataan paikoin Turkissa, Iranin pohjoisosissa, Syyriassa, Libanonissa, Jordaniassa ja Israelissa. Pohjois-Afrikassa se on levinnyt Marokosta Tunisiaan. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös Pohjois-Amerikan itäosiin.[3] Suomessa sarjatähdikkiä tavataan luonnossa toisinaan viljelyjäänteenä maan eteläisimmistä osista.[4]
Elinympäristö muokkaa
Luonnonvaraisena sarjatähdikki kasvaa muun muassa tienvarsissa, ojien liepeillä, metsänlaidoissa ja joskus myös niityillä.[3]
Käyttö muokkaa
Sarjatähdikkiä on viljelty jo kauan puutarhojen koristekasvina.[5]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs 2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 486.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 76.
- ↑ a b Den virtuella floran: Morgonstjärna (myös levinneisyyskartat) Viitattu 19.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Sarjatähdikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 19.11.2012.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 400.