Sarah Churchill (näyttelijä)

brittiläinen näyttelijä ja tanssija, Winston Churchillin tytär

Sarah Millicent Hermione Churchill (oik. lady Audley, Sarah Tuchet-Jesson, 7. lokakuuta 191424. syyskuuta 1982) oli brittiläinen näyttelijä ja tanssija.[2][3]

Sarah Churchill
Sarah Churchill elokuvassa Kuninkaalliset häät (Royal Wedding)
Sarah Churchill elokuvassa Kuninkaalliset häät (Royal Wedding)
Henkilötiedot
Koko nimi Sarah Millicent Hermione Churchill
Syntynyt7. lokakuuta 1914
Lontoo
Kuollut24. syyskuuta 1982 (67 vuotta)
Lontoo
Ammatti tanssija ja näyttelijä
Puoliso Vic Oliver (naim. 1936; avioero 1945)​
Antony Beauchamp ​(naim. 1949; k. 1957)​
Thomas Touchet-Jesson, 23. paroni Audley (naim. 1962; k. 1963)
Näyttelijä
Aktiivisena 1937–1961 [1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hän esiintyi 1940- ja 1950-luvulla noin viidessä elokuvassa ja parissakymmenessä televisiosarjassa. Elokuvassa Kuninkaalliset häät (Royal Wedding, 1951) hän oli yhdessä pääosista.[2][3]

Suku ja koulutus

muokkaa

Sarah Churchill oli Winston Churchillin ja Clementine Hozierin toiseksi vanhin tytär, ja käytti elokuvissa tyttönimeään. Hän sai nimensä Sarah Churchillin, Marlboroughin herttuattaren mukaan.[4] Hänen neljästä sisaruksestaan veli Randolph oli parlamenttiedustaja ja nuorin sisar Mary oli kirjailija.

Sarah Churchill kävi Notting Hillin lukiota Lontoossa. Myöhemmin hänet lähetettiin Kentiin North Foreland Lodgen sisäoppilaitokseen.[3]

Sota-aika

muokkaa

Toisen maailmansodan aikana Sarah Churchill liittyi naisten ilmavoimiin, Women's Auxiliary Air Force (WAAF) joukkoihin. Kertomuksessaan valokuvatiedustelusta Constance Babington Smith kertoo olleensa heidän kanssaan ja työskennelleensä tiiviisti tiedusteluvalokuvien tulkinnan parissa Pohjois-Afrikan vuoden 1942 maihinnousun, operaatio Torchin, aikana. Babington Smith sanoo Sarah Oliverin nimellä tunnettuna olleen "nopea ja monipuolinen tulkitsija". Churchillin sota-ajan palveluksen eri puolia kuvataan myös yksityiskohtaisesti teoksessa Women of Intelligence: Winning the Second World War with Air Photos. Catherine Grace Katzin kirja The daughters of Yalta: The Churchills, Roosevelts, and Harrimans: A Story of Family, Love, and War kuvaa Sarahia sekä Franklin D. Rooseveltin tyttäriä Kathleen Harrimania ja Anna Roosevelt Halstedia, joilla oli keskeinen rooli Jaltan konferenssissa vuonna 1945 heidän hoidellessaan oikukkaita isiään.[5]

 
Sarah Churchill ja vanhin sisar Diana (oik.), Charles Sims 1922

"Hänen [Winston Churchill] kävellessä edestakaisin ja murehtiessa, 30-vuotiaan Sarahin, entisen näyttelijättären joka oli värväytynyt naisten ilmavoimiin, harteille lankesi Winstonin tukemisen herkkä rooli, jonka hänen äitinsä Clementine oli tälle kiitollisena luovuttanut. Sarah kykeni hoitamaan oikukasta isäänsä, lievittämään tämän huolia ja hillitsemään raivoisaa puhetulvaa, kun tämä purki sappeaan."

 
Sarah isänsä Winston Churchillin kanssa Kairon konferenssissa joulukuussa 1943

Avioliitot

muokkaa

Hän meni naimisiin vuonna 1936 konserttipianisti ja koomikko Victor Oliverin kanssa, vaikka vanhemmat olivat liittoa vastaan.[3] Hänellä oli liiton aikana suhde naimisissa olevan Yhdysvaltain suurlähettiläs John Winantin kanssa, joka teki epäonnistuneen suhteen masentamana itsemurhan. Churchill ja Oliver erosivat vuonna 1945.[4] Toisen kerran hän meni vuonna 1949 naimisiin valokuvaaja Antony Beauchampin kanssa, joka teki itsemurhan vuonna 1957. Vuonna 1962 hän meni naimisiin kolmannen kerran paroni Audleyn, Thomas Percy Henry Touchet-Jessonin kanssa, joka kuoli onnettomuudessa Espanjassa vuotta myöhemmin.[6] Avioliitot olivat lapsettomia.

Näyttämöura

muokkaa

1930-luvulla Sarahista tuli ammattinäyttelijä, ja hän alkoi esiintyä elokuvissa. Hänen ensimmäinen tunnettu roolinsa oli lyhyt rooli komediaelokuvassa "Who's Your Lady Friend?" (1937), farssissa, joka käsitteli väärinkäsityksiä lääkärin potilaan todellisesta henkilöllisyydestä. Tämän jälkeen hänelle annettiin suurempia rooleja musikaalissa "He Found a Star" (1941), historiallisessa draamassa "Daniele Cortis" (1947) ja komediassa "All Over the Town" (1949), joka käsitteli toimistojen välistä kilpailua ja työriitoja.

Sarah'n tunnetuin rooli oli tanssija Anne Ashmond elokuvassa "Royal Wedding" (1951). Hahmo oli toinen päähenkilö ja ihastuksen kohde hahmolle Tom Bowenille (jota näytteli Fred Astaire). [3]

 
Sarah Churchill vuonna 1966

Sarahista oli tullut tunnettu sekä Isossa-Britanniassa että Yhdysvalloissa, ja hän sai tarjouksia jatkorooleista teatterissa, radiossa ja televisiossa. Hänen uransa kuitenkin hiipui Sarahin alkoholismiin liittyvien ongelmien vuoksi. Hänet pidätettiin useita kertoja humalatilan ja häiriökäyttäytymisen vuoksi, ja hän jopa suoritti vankeusrangaistuksen Britannin suurimmassa Hollowayn naisvankilassa vuonna.[3]

Alkoholisoitunut Churchill oli myöhemmin julkisuudessa skandaaliensa vuoksi. Hänet pidätettiin useaan otteeseen julkisen juopumuksen ja häiriökäyttäytymisen vuoksi.[7][3] Myös hänen vanhin sisarensa Diana oli kärsinyt mielenterveysongelmista ja teki itsemurhan unilääkkeillä vuonna 1963.[8]

1950-luvun lopulla Sarah aloitti sivu-uran tuottamalla litografisia painokuvia myyntiin. 1970-luvulla hänet palkattiin työskentelemään muiden taiteilijoiden kanssa isänsä muotokuvien tuottamiseksi: "A Visual Philosophy of Sir Winston Churchill" hankkeeseen.[3]

Perintö

muokkaa

Sarah Churchill kuoli Lontoossa syyskuussa 1982, kaksi viikkoa ennen 68. syntymäpäiväänsä. Hänet haudattiin sukuhautaan St Martin's Churchiin, Bladoniin, Oxfordshireen. Sarahin kanssa samaan hautaan ovat haudattuina hänen vanhempansa ja kolme sisarustaan.[3]

Sarah Churchillin omaelämäkerta Keep on Dancing ilmestyi vuonna 1981, jossa hän kertoo suoraan päihdeongelmistaan.

Lähteet

muokkaa
  1. https://www.imdb.com/name/nm0161468/bio/?ref_=nm_ov_bio_sm
  2. a b Elonet
  3. a b c d e f g h i Sarah Churchill - Biography IMDb. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  4. a b Autumn 1936 The Prophet of Truth: 1923-1939 Winston Churchill Centre
  5. Jennet Conant: Managing the Bedbugs, Bathroom Shortages and Big Egos at Yalta The New York Times. 29.9.2020. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  6. Milestones: May 4, 1962 (Arkistoitu – Internet Archive) Time
  7. Sarah Chrucnhill taas putkassa. HS 50 vuotta sitten, Helsingin Sanomat 18.7.2011 sivu B 5
  8. The Age - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 3.7.2025.

Aiheesta muualla

muokkaa