Samuli Inkinen
Samuli Inkinen (17. joulukuuta 1894 Kirvu – 30. toukokuuta 1977)[1] oli suomalainen jääkäri ja suojeluskuntaupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Samuli Inkinen ja Anna Welling. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1931 Martta Sylvia Mäkisen kanssa (1910–1982[1]).[2][3]
Opinnot
muokkaaInkinen kävi kansakoulun ja suoritti suojeluskuntain yliesikunnan päällystökoulun Hämeenlinnassa vuonna 1920.[2][3]
Jääkärikausi
muokkaa
Inkinen toimi kauppa-apulaisena Kirvussa ennen kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella, jonka jälkeen hänet siirrettiin Altonan työosastoon ja laskettiin siviilitöihin 7. kesäkuuta 1917.[2][3]
Suomen sisällissota
muokkaa- Katso myös: Suomen sisällissota
Takaisin Suomeen Inkinen palasi 24. maaliskuuta 1918 höyrylaiva S/S Arcturuksen toisella sotatarvikkeiden kuljetusmatkalla Vaasaan ja hänet sijoitettiin sisällissotaa käyvään Valkoiseen armeijaan koulutus- ja muonitusaliupseeriksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonaan ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaInkinen palveli sisällissodan jälkeen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Somerniemen suojeluskuntaan 1. lokakuuta 1919 alkaen. Somerniemeltä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1922 Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin 6. alueen päälliköksi, mistä tehtävästä hän erosi 1. maaliskuuta 1923 ja siirtyi kauppiaaksi Somerolle, mutta antautui vuonna 1927 alkaen kauppamatkustajaksi eri yrityksiin muun muassa Oy Mercantile Ab:lle, missä palvelikin viimeiseksi aina vuoteen 1939 saakka.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
muokkaaInkinen osallistui talvisotaan Porvoon suomalaisessa suojeluskunnassa muun muassa vartiokomppanian päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n palveluksessa Porvoossa ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Pioneeripataljoonan perustamistehtäviin Porvooseen ja pataljoonan perustamisen tultua suoritetuksi Pioneerikoulutuskeskukseen, josta hänet siirrettiin edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 10:een, kunnes vihdon hänet siirrettiin talousupseeriksi Järjestelykeskus 2:n 1. pataljoonaan, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1942 ja hän siirtyi Oy Alko Ab:n palvelukseen Porvooseen. Alkoa hän palveli vuoteen 1949 saakka.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.