Samuel von Triewald
Samuel von Triewald (1. toukokuuta 1688 Tukholma, Ruotsi – 23. tammikuuta 1743 Kiel) oli ruotsalainen virkamies ja runoilija. Hän tuli ylioppilaaksi 1703 Uppsalassa ja oli sitten vuodesta 1705 kreivi G. O. Stenbockin opettaja, jonka äiti Johanna Eleonora De la Gardie vaikutti merkittävällä tavalla hänen kehitykseensä oppineisuuden ja kirjallisuuden alalla. Hän palveli 1707–1710 Ruotsin valtionarkistossa ja teki kiertomatkan 1711–1712 Saksaan, Hollantiin ja Englantiin. Hänet nimitettiin 1713 kuvernementinsihteeriksi Bremeniin ja Verdeniin Otto Vellingkin alaisuuteen, jonka luottamuksen hän sai osakseen. Hänen asemansa oli siihen aikaan taloudellisesti epätyydyttävä, sillä hän jäi vuosiksi vaille palkkaa. Kun Ruotsi menetti saksalaiset alueensa, hän sai 1718 viran kirjaajana ulkoasiantoimistossa. 1720 hän oli ensimmäinen lähetystösihteeri Vellingkin luona Braunschweigin kongressissa. Triewald kannatti niin sanottua holsteinilaista puoluetta. Hän erosi 1725 Ruotsin palveluksesta, ja hänestä tuli hovineuvos Holsteinin edustustoon Tukholmaan.[1]
| Samuel von Triewald | |
|---|---|
| Samuel Triewald | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1688 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 23. tammikuuta 1743 (54 vuotta) Kiel |
| Ammatti | virkamies, runoilija, kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi, saksa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Triewal kirjoitti puolueen parhaisiin kuuluvan kirjasen, anonyymisti julkaistun Reflexions d’une personne desinteressée (1727). Holsteinilaisen puolueen lakattua hän joutui 1728 lähtemään Ruotsista lopullisesti, mutta hän teki uran Holsteinissa, jossa hänestä tuli 1729 lähetystöneuvos ja prinssi Kristian Augustin kotiopettaja, 1732 oikeusneuvos ja 1738 todellinen valtioneuvos. Herttuan kuoltua 1739 hänen vaikutusvaltansa Holsteinin hovissa pieneni.[1]
Triewald oli sivistynyt ja lukenut mies, hän puhui ja kirjoitti ainakin yhdeksää kieltä ja oli Teutschübende Gesellschaftin puheenjohtaja ja vuodesta 1740 Ruotsin Kuninkaallisen tiedeakatemian puheenjohtaja. Hän omisti arvokkaan kirjakokoelman, jonka hän oli itse koonnut. Jälkipolville hän tuli tunnetuksi ruotsalaisena runoilijana, vaikka hän ei varsinaisesti ollut lahjakas runoilija. Pääosin ennen vuotta 1720 eli nuorena kirjoitetut runot levisivät kopioina. Osa niistä julkaistiin kokoelmissa, ja Lars Salvius julkaisi ne hänen kuolemansa jälkeen nimellä Lärespån uti svenska skaldekonsten (1756). Joidenkin saksalaisten runojen ohella ne julkaistiin antologian Hansellis stora samling (1874) 18. osassa. Runot ovat suurimmalta osaltaan käännöksiä, enimmäkseen ranskalaisilta esikuvilta, ja tarkoitettu satiireiksi ja epigrammeiksi.[1]
Triewald kuului siirtymäaikaan suurvalta-ajan runoudesta vapaudenaikaan siinä mielessä, että hän välitti merkittäviä ulkomaisia vaikutteita. Nicolas Boileaun hengessä ja asein Triewald iski käsityömäisiin hää- ja hautarunoilijoihin ja piti runoilijan perusedellytyksenä luontaista lahjakkuutta ja perusteellisia opintoja. Teoksessa Emot våra dumma poeter Triewald kohdisti arvostelunsa mahtipontiseen tyyliin, ja hän näyttää vaikuttaneen myös ryhmään burleskirunoilijoita, jotka olivat Boileaun halveksunnan kohteena.[1]
Petrus Lagerlöfin ohella Triewald oli Ruotsin ensimmäisiä kriitikkoja. Toisin kuin monet aikalaisensa hän ei kirjoittanut uskonnollista runoutta, vaan hänellä oli taipumusta eroottiseen ja aistilliseen runouteen. Hän käänsi ruotsiksi Jean de La Fontainen, Antoinette Deshoulières'n, Guillaume de Brébeufin, Urbain Chevreaun ynnä muiden runoja.[1]