Sampo (peli)
Sampo on osakeyhtiö F. Tilgmannin vuonna 1904 julkaisema suomalainen lautapeli, joka sijoittuu Kalevalan maailmaan.[1]
| Sampo | |
|---|---|
 Lautapelin kuvitti Samuel von Bell |
|
| Julkaisija | F. Tilgmann |
| Julkaisuvuosi | 1904 |
Peli on tyypiltään noppapeli, jossa pelaajat heittävät vuorollaan noppaa ja siirtävät pelinappuloitaan pelilaudalla. Se on puhtaasti noppaonneen perustuva eikä siinä ei ole lainkaan taitoelementtiä. Saavuttuaan eri ruutuihin pelaajat seuraavat niissä annettuja ohjeita ja kuvauksia. Tarinallisten ohjeiden avulla pelaaja voi tutustua Kalevalaan ja sen taustoihin. Pelin alaviitteissä avataan Kalevalan keskeisiä paikkoja ja henkilöitä.[1]
Kalevala-aiheinen taide oli suosittua 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ja Kalevala-aiheet vaikuttivat koko visuaalisen kulttuurin kenttään. Sammon pelilaudan kuvitusta on pidetty hyvin taidokkaana aiheensa edustajana.[2] Suomen pelimuseon mukaan pelin kansallisromanttinen taide on Samuel von Bellin käsialaa. Von Bell tunnetaan myös muista Kalevala-aiheisista kuvituksistaan, kuten postikorteista ja opetustauluista.[1]
Sampo-pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä kotiin, eli Suomen rantaan, Pohjolaan suuntautuneen ryöstöretken jälkeen. Sampo seuraa muutenkin näkökulmansa puolesta Kalevalan sankareita ja kamppailevat Pohjolan vaaroja vastaan. Pohjolaa kuvataan erittäin negatiivisesti ja sen todetaan olevan ″Pohjanväen pimeä, kolkko asunto″. Peli seuraa muillakin tavoin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vakiintuneita Kalevalan kansallisromanttisia tulkintoja.[2]
Sampo on esimerkki varhaisesta suomalaisesta lautapelikustantamisesta. Alkuperäinen peli löytyy muun muassa Kansalliskirjaston kokoelmista[3]. Peli on esillä myös Suomen pelimuseon perusnäyttelyssä[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Pelit - Museokeskus Vapriikki Museokeskus Vapriikki. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ a b Kansakunta pelissä. Nationalismi ja konfliktit 1900-luvun alun suomalaisissa lautapeleissä | Ennen ja nyt www.ennenjanyt.net. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ Doria.fi: Sampo urn.fi. Viitattu 21.1.2017.