Salisylaattipaju
Salisylaattipaju, eli rohdospaju on luonnonlääketeollisuuden, erit. pajurohdosten raaka-aineeksi viljelty paju[1]. Salisylaattipajun kuori ja lehdet sisältävät runsaasti salisylaatteja, kuten salisiinia ja salikortiinia, sekä muita fenolisia glukosideja[2]. Nämä yhdisteet toimivat pajurohdosten tehoaineina, mutta suojaavat myös pajua sen luontaisilta tuholaisilta[3].
Suomalaisista pajulajeista mustuvapaju (Salix myrsinifolia Salisb.) sopii hyvin rohdostuotantoon voimakkaan kasvunsa sekä korkeiden salisylaattipitoisuuksiensa vuoksi[4]. Kotimaisissa tutkimuksissa mustuvapajun on todettu sopivan hyvin lyhytkiertoviljelyyn, jossa siitä on sopivalla viljelytekniikalla saatu hyviä salisylaattisaantoja. Suomessa salisylaattipajua ei kuitenkaan tällä hetkellä viljellä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Julkunen-Tiitto, R. and Meier, B. 1992. Variation in growth and secondary phenolics among field-cultivated clones of Salix myrsinifolia. Planta Medica 58:77–80.
- ↑ Julkunen-Tiitto, R. 1989. Phenolic constituents of Salix: a chemotaxonomic survey of further Finnish species. Phytochemistry 28:2115–2125.
- ↑ Heiska, S., Tikkanen, O-P., Rousi, M., and Julkunen-Tiitto, R. 2007. Bark salicylates and condensed tannins reduce vole browsing amongst cultivated dark-leaved willows (Salix myrsinifolia). Chemoecology 17:245–253.
- ↑ Heiska, S., Rousi, M., Turtola, S., Meier, B., Tirkkonen, V. and Julkunen-Tiitto, R. 2005. The effect of genotype and cultivation method on the total salicylate yield of dark-leaved willows (Salix myrsinifolia). Planta Medica 71:1134–1139.