Saksan demokraattisen tasavallan merivoimat

Saksan demokraattisen tasavallan merivoimat (saks. Volksmarine, suom. kansanlaivasto) oli entisen Saksan demokraattisen tasavallan merivoimat. Se oli osa Kansanarmeijaa. Se perustettiin vuonna 1956 vastapainoksi Saksan liittotasavallan merivoimille.

Saksan demokraattisen tasavallan merivoimat
Volksmarine
Lippu
Lippu
Toiminnassa 1956–1990
Valtio Saksan demokraattinen tasavalta
Aselajit laivasto
Osa joukkoa Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeija
Komentajat
Tunnettuja komentajia Theodor Hoffmann[1]

Historia muokkaa

 
Volksmarinen laivastoparaati Rostockissa 1979

Neuvostoliiton valvonnassa ollut Saksan itäinen osa julistautui 7. lokakuuta 1949 Saksan demokraattiseksi tasavallaksi. Neuvostoliiton valvontakomission korvannut sotilasneuvonantajan organisaatio ryhtyi uudelleenaseistamaan maata. Organisaatio muun muassa tuki helmikuussa 1950 DDR:n sisäasiainministeriön alaisen Hauptverwaltung Seepolizein perustamisessa, jonka ensimmäinen laivue muodostettiin toukokuussa tanskalaisesta kalastuksenvalvontaan suunnitellusta Hvidbjörnenistä, kuudesta R-veneestä ja mahdollisesti muutamasta Neuvostoliiton palauttamasta Flugsicherungsbootesta. Saksan kommunistit olivat suunnitelleet varsinaisen laivaston muodostamista ja sille oli tilattu ensimmäiset alukset jo 1. maaliskuuta 1949.[2]

1. heinäkuuta 1952 uudelleennimettiin Volkspolizei-See:ksi (suom. Kansanpoliisi–Meriosasto). Kun Saksan demokraattinen tasavalta perusti Kansanarmeijan 1. maaliskuuta 1956 Kansanpoliisin merellisestä osasta muodostettiin Verwaltung Seestreitkräfte der NVA (suom. Kansanarmeijan merivoimat), jonka vahvuus oli 10 000 miestä.lähde?

Marraskuussa 1960 Kansanarmeijan merijoukot nimettiin virallisesti Kansanlaivastoksi (Volksmarine). Seuraavina vuosina laivasto vastaanotti lukuisia sota-aluksia, joista suurin osa oli kotimaassa rakennettuja. Ainoastaan rannikkopuolustusalukset ja jotkin torpedoveneet olivat hankittu Neuvostoliitosta, kuten myös kaikki helikopterit. Lisäksi Puolasta hankittiin joitakin apualuksia.lähde?

1960-luvulta alkaen laivastolle rakennettiin 3 000 neliömetrin suuruinen bunkkeri Tessiniin lähelle Rostockia. Se tuli toimintakuntoiseksi 1. joulukuuta 1974. Bunkkeria oli suunniteltu uudistettavaksi 1990–1994, mutta Saksan jälleenyhdistyminen teki tämän tarpeettomaksi. Bundeswehr ei yhdistyneessä Saksassa katsonut tiloja tarpeellisiksi ja sulki ne vuonna 1993, mutta ne avattiin turisteille vuonna 2011.[3]

Laivaston upseereista amiraali Theodor Hoffmann toimi vuosina 1987–1989 laivaston komentajana ja marraskuusta 1989 huhtikuuhun 1990 Saksan demokraattisen tasavallan toiseksi viimeisenä puolustusministerinä Heinz Kesslerin jälkeen.[1]

Materiaalin kohtalo muokkaa

Itäsaksalaisista sota-aluksista päätyi maan olemassaolon lakattua yhteensä 39 Indonesian laivastolle. Indonesia maksoi aluksista yhteensä 468 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, sekä 800 miljoonaa dollaria niiden uudistamisesta.[4]

Projekti 602:een kuuluva vuonna 1985 käyttöön otettu elektronisen viestinnän tiedustelualus Jasmund myytiin vuonna 1992 käyttöön Espanjan laivastoon, missä se sai nimen Alerta ja tunnisteen A-111. Alus on edelleen käytössä.[5]

Lähteet muokkaa

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World's Fighting Ships 1947–1995. London: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b Childs, David: Theodor Hoffmann: East German admiral who served as minister of defence after fall of Berlin Wall The Independent. 21.11.2018. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  2. Gardiner 1995, s. 133
  3. Wittenburg, Siegfried: East German Nuclear Bunker Opens to Tourists Der Spiegel. 26.8.2011. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  4. Collin, Koh Swee Lean: Tough Times Ahead for the Indonesian Navy? The Diplomat. 18.8.2015. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  5. Alerta A-111 En Visita de Cortesia. 28.11.2018. Viitattu 7.9.2020. (espanjaksi)

Aiheesta muualla muokkaa