Saksan 7. jalkaväkidivisioona (Reichswehr)
Saksan 7. jalkaväkidivisioona (saks. 7. Infanterie-Division) oli Weimarin tasavallan maavoimien yhtymä maailmansotien välillä 1922-1934.
| 7. jalkaväkidivisioona | |
|---|---|
| Toiminnassa | tammikuu 1922–lokakuu 1934 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Osa joukkoa | Reichsheer |
| Koko | divisioona |
| Tukikohta | München |
Perustaminen
muokkaaVersailles'n sopimuksen täyttämiseksi 31. heinäkuuta 1920 asevoimien supistamisesta annetun lain mukaisesti jokainen sotilaspiiri (saks. Wehrkreis) muodostaisi divisioonan 1. lokakuuta 1920. Übergangsheerin eli siirtymäajan asevoimien Reichswehr-Brigaden 21, 23 ja 24 muodostivat tammikuussa 1921 7. divisioonan, johon kuului kolme jalkaväkirykmenttiä, kenttätykistörykmentti, pioneeripataljoona, viestipataljoona, kuljetuspataljoona ja lääkintapataljoona.
Yhtymä lakkautettiin lokakuussa 1934 ja sen yksiköt siirrettiin muodostettaviin Wehrmachtin 21 uuteen divisioonaan.
Komentajat
muokkaaMüncheniin sijoitetun Wehrkreis VII:n komentajat olivat oman toimensa ohella divisioonankomentajina. Komentajina olivat[1]:
- jalkaväenkenraali Arnold Ritter von Möhl 1. lokakuuta 1920 – 1. tammikuuta 1923
- kenraaliluutnantti Otto von Lossow 1. tammikuuta 1923 – 20. maaliskuuta 1924
- tykistönkenraali Friedrich Freiherr Kress von Kressenstein 20. maaliskuuta 1924 – 1. tammikuuta 1928
- jalkaväenkenraali Adolf Ritter von Ruith 1. tammikuuta 1928 - 1. helmikuuta 1930
- kenraaliluutnantti Wilhelm Ritter von Leeb 1. helmikuuta 1930 - 1. lokakuuta 1933