Saksalainen viittomakieli
Saksalainen viittomakieli (saks. Deutsche Gebärdensprache) on pääsääntöisesti Saksan kuurojen yhteisön käyttämä viittomakieli. Lisäksi sitä käytetään jonkin verran myös Belgiassa saksankielisillä alueilla. Sen lähimmät sukulaiskielet ovat puolalainen ja israelilainen viittomakieli.[1][2]
| Saksalainen viittomakieli | |
|---|---|
 Sormiaakkoset saksalaisella viittomakielellä |
|
| Muu nimi | Deutsche Gebärdensprache |
| Tiedot | |
| Alue |
 Saksa Belgia |
| Puhujia | 80 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | Viittomakielet |
| ISO 639-3 | gsg |
Kielellä on noin 80 000 käyttäjää.[3]
Ensimmäinen kuuroille tarkoitettu koulu perustettiin Leipzigiin vuonna 1788. Viittomakielen käyttö opetuskielenä kiellettiin vuonna 1880. Kiinnostus viittomakielen tutkimusta kohtaan nousi 1970-luvulla ja kuurojen yhteisö alkoi ajamaan kielellisiä oikeuksiaan sekä lisäämään tietoisuutta tilanteestaan. Saksan liittohallitus tunnusti viittomakielen omaksi kielekseen vuonna 2002.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Glottolog 4.5 - German Sign Language glottolog.org. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ German Sign Language Ethnologue. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Deutscher Gehörlosen- Bund e.V. 2021. Deutscher Gehörlosen-Bund. Viitattu 13.12.2021. (saksaksi)
- ↑ Nationwide Inventory of Intangible Cultural Heritage 2021. German Comission for UNESCO. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)