Saattaja
Saattaja on tyypiltään eräs vaihtelevimpia sota-aluksia. Nimikettä käytetään erityisesti niistä sotilaskäyttöön otetuista siviilialuksista jotka eivät mahdu normaalien sotalaivojen määritelmiin. Tällaisia aluksia käytetään vain sotatoimissa tarpeen niin vaatiessa.
Saksa ja Iso-Britannia suosivat tarkoitukseen troolareita ja huvipursia, joihin asennettiin sen verran kevyttä aseistusta, jonka alus pystyi kantamaan.
Kesällä 1944 saksalaiset havaitsivat että pomminosumat merkitsivät liiankin helposti tällaisten pikkualusten uppoamista [1]
Suomessa nimikettä käytettiin eniten sotavuosiksi sotilaskäyttöön otetuista merenkulkuhallinnon aluksista ja vartiolaivoista, joiden eräs merkittävä tehtävä oli suojella Suomen ja Ruotsin välistä huoltoliikennettä. Majakkalaiva Rauma oli 1941 nimellisesti saattaja.[2]
Merkittäviä tehtävän hoitaneita aluksia olivat Turussa Neuvostoliiton tilauksesta valmistuneet hinaajat 761 - 764, jotka valmistuivat juuri sotatoimien alettua. Ne palvelivat vuoteen -44 Suomea kunnes rauhanteon yhteydessä luovutettiin alkuperäiselle tilaajalleen. [3]
Lähteet muokkaa
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Rannikon Puolustaja 3/2001 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Peuranheimo, Orvo; Pirhonen, Jouko & Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa. Helsinki: WSOY, 1956.