S/S Mercator (1920)
S/S Mercator oli Suomen Etelä-Amerikan linjalla vuodesta 1937 nimellä SS Angra liikennöinyt höyrylaiva[1]. Saksalaiset takavarikoivat sen Danzigissa Lapin sodan alkupuolella ja internoivat sen miehistön Stutthofin keskitysleiriin.
- Aikaisemmat nimet: Maudie[2], S/S Angra
- Myöhemmät nimet: War Peshwa, r/n Empire Crouch, (S/S Mercator), Ruth Nurminen
- Rakennuspaikka: Tønsberg, Norja[2]
- Rakennusvuosi: 1920[3]
- Pituus: 133 m[4]
- Kantokyky: 4 748 gross tons[3]
- Vetoisuus: 8 000 brt[4]
- Omistajat: 1920–1929 A/S Hvalen, 1929–1937 A/S Hektor, 1937–1942 Atlanta-varustamo, 1942–1944 Finland-Amerika Linjen, 1944–1945 Schulte & Bruns, 1945–1946 Gibbs & Co, 1946–1952 Finland-Amerika Linjen, 1952–1956 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö, 1956–1959 John Nurminen Oy.
- Kotisatama: Helsinki
A. Th. Larsen, Tønsberg
Vuonna 1937 Atlanta-varustamo osti Norjasta aiemmin valasöljyn kuljettamiseen erikoistuneen laivan nimeltä S/S Angra, joka muutettiin kuivalastilaivaksi.[1] Sen ensimmäinen nimi oli Maudie ja se oli rakennettu A/S Hvalen -yhtiölle. Vuonna 1929 se siirtyi A/S Hektor -yhtiön omistukseen ja sen nimi muuttui Angraksi sen siirryttyä suomalaisomistukseen 1937.[2]
Vuonna 1942 Angra myytiin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön omistamalle Finland-Amerika Linjen:ille, joka muutti sen nimeksi S/S Mercator.[1] Laivan vetoisuus oli lähes 8 000 bruttorekisteritonnia[4] ja kantokyky 4 748 gross tons[3]. Se oli 133 metriä pitkänä eräs Suomen pisimpiä aluksia aikanaan. Rauhan aikana se oli muun muassa kuljettanut kahvia suomeen Etelä-Amerikan linjalla, mutta sodan aikana se kulki etupäässä Luulajan ja Saksan välillä kuljettaen rautamalmia saksaan ja tuoden kivihiiltä ja jopa heinäkuormia Suomessa olleiden saksalaisjoukkojen hevosille.[4]
21. elokuuta 1944 Mercator lähti Luulajasta kohti Danzigia, kapteeninaan H. Salonen, saapuen määränpäähänsä 25. elokuuta. Suomen katkaistua diplomaattisuhteet Saksaan 2. syyskuuta 1944, Mercator oli yhä Danzigissa ja sen miehistö joutui saksalaisviranomaisten internoimaksi 4. syyskuuta. Sen koko 32-henkinen miehistö kuljetettiin lopulta Stutthofin keskitysleirille.[4]
Saksalaisten takavarikoitua aluksen se joutui Schulte & Bruns -yhtiön[2] operoimaksi nimellä War Peshwa ja kärsi vaurioita Hampurissa englantilaisten pommittamana[4]. Suomalaiset arvelivat aluksi laivan uponneen sodan aikana, mutta se joutui vuonna 1945 brittien haltuun. Laiva sai nimen r/n Empire Crouch ja sitä operoi Gibbs & Co -niminen yhtiö[2]. Britit korjasivat aluksen vauriot ja luovuttivat sen Suomelle vuonna 1946, jolloin sen nimi vaihtui takaisin Mercatoriksi[2]. Alus asetettiin uudelleen linjaliikenteeseen. Muutamat keskitysleiriltä selvinneet miehistön jäsenet jatkoivat aluksella työskentelyä.[4][1] Vuonna 1952 alus siirtyi Finland-Amerika Linjenilta täysin Suomen Höyrylaiva Oy:lle. Vuonna 1956 laiva myytiin John Nurminen Oy:lle, jolloin se sai nimen Ruth Nurminen[3]. Lopulta laiva romutettiin Jokohamassa vuonna 1959.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d Bengt Sjöström: Suomen Etelä-Amerikan linja Suomen laivahistoriallinen yhdistys. Viitattu 25. marraskuuta 2007.
- ↑ a b c d e f g STANDARD WWI SHIPS www.mariners-l.co.uk. Viitattu 25. marraskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d Swiggum, S. & Kohli, M.: Finland Steamship Company Ltd. / Finska Ångfartygs Aktiebolaget (FÅA) 5. helmikuuta 2005. TheShipsList®™. Arkistoitu 27.11.2006. Viitattu 13. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Oskar Reponen: Kaasukammion varjossa. Espoo: Weilin + Göös, 1980. ISBN 951-35-2321-7