Sąjūdis
Sąjūdis (liett. Lietuvos Persitvarkymo Sąjūdis; Liettuan uudistusliike) oli liettualainen kansalaisliike, jonka aktiivisin kausi oli 1980-luvun lopulta 1990-luvun alkuun. Virallisesti se aloitti toimintansa kesäkuussa 1988, jolloin sitä johti Vytautas Landsbergis. Aluksi sen tavoitteena oli saada neuvostovallan alaiseen Liettuaan autonomia, mutta myöhemmin sen tavoitteeksi tuli täydellinen itsenäistyminen.
Taustaa muokkaa
1980-luvun puolivälissä Liettuan kommunistisen puolueen johto epäröi ottaa vastaan Mihail Gorbatšovin tekemiä uudistuksia, perestroikaa ja glasnostia. Vuonna 1987 puolueen pääsihteeri kuoli, ja hänen tilalleen valittiin samaa kommunistista linjaa kannattava Ringaudas Songaila. Samaan aikaan Neuvostovalloissa oli valloillaan nationalistinen ilmapiiri. Samaan aikaan myös Puolassa Solidarność-liike sai vahvaa kannatusta, ja kun länsimaiset valtiot tukivat itsenäistymistä, radikaalit itsenäisyysaktivistit aloittivat liikehdinnän Baltian maissa.
Sąjūdiksen luominen muokkaa
Kesäkuun kolmantena päivänä vuonna 1988 joukko intellektuelleja kokoontui yhteen ja päätyivät perustamaan ”Sąjūdiksen aloiteryhmän”. Heidän tarkoituksenaan oli organisoida liike, joka tukisi glasnostia, perestroikaa ja demokratisointia. Ryhmä koostui 35 ihmisestä, joista 17 oli kommunistisen puolueen jäseniä. Liikkeen nimeksi tulisi ”Lietuvos Persitvarkymo Sąjūdis”, Liettuan uudistusliike, joka tunnetaan nykyään nimellä Sąjūdis.
Eräs suurista tapahtumista jonka liike sai aikaan oli noin 250 000 ihmisen mielenosoitus Molotov–Ribbentrop-sopimusta ja sen salaista lisäpöytäkirjaa vastaan 23. elokuuta 1988.
Toiminta muokkaa
Liike kannatti Gorbatšovin politiikkaa, mutta samaan aikaan puhui Liettuan kansallisten asioiden, kuten liettuan kielen palautuksen viralliseksi, puolesta. Sen toimintaan kuului totuuden julkituominen Josif Stalinin hallintovuosilta, luonnonsuojelu, kolmannen reaktorin rakentamisen estäminen Ignalinan ydinvoimalaan ja salaisen Molotov–Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjan paljastaminen.[1]
Yleensä Sąjūdis käytti joukkokokoontumisia päästäkseen tavoitteisiinsa. Aluksi kommunistinen puolue vierasti näitä kokouksia, mutta lopulta poliittisen tarpeen kasvaessa sen läsnäolo tuli pakolliseksi. Kommunistiset johtajat uhkasivat lopettaa tapaamiset väkivalloin, mutta taipuivat massiivisten mielenosoituksien alla. Liikkeen ehdokkaat pärjäsivätkin hyvin vaaleissa, ja etenivät kohti parlamenttia hyvää vauhtia vuoden 1989 aikana.
23. elokuuta 1989 Sąjūdis oli järjestämässä ehdottomasti suurinta mielenosoitusta Molotov–Ribbentrop-sopimusta vastaan. Tällöin oli sopimuksen kirjoittamisesta kulunut täsmälleen 50 vuotta. Baltian ketjuksi kutsuttuun tapahtumaan otti Baltian maista osaa arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. He muodostivat katkeamattoman ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan ja matkaksi kertyi noin 600 kilometriä.[2]
Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoi itsensä irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta antaen kaiken valtansa parlamentille. Helmikuussa 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui itsenäiseksi.[3]
Itsenäisyyden jälkeen muokkaa
Sąjūdis on vieläkin olemassa ja aktiivinen, mutta on menettänyt melkein kaiken vaikutusvaltansa. Sen suosio laski selvästi sen epäonnistuessa pitämään yhtenäisyyttä erilaisten poliittisten näkemysten omaavien ihmisten välillä, ja ollessaan tehoton taloudellisen tilanteen parantamisen kanssa. Demokraattinen työväenpuolue (ent. Liettuan kommunistinen puolue) voittikin parlamenttivaalit helmikuussa 1992.
Lähteet muokkaa
- ↑ The Move Toward Independence, 1987-91 LITHUANIA - A Country Study. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ Kaja Kunnas: 600 kilometrin ihmisketju yhdisti Ivin, Marekin ja Indren, kun he nousivat uhmaamaan Neuvostoliiton sortoa vuonna 1989 Helsingin Sanomat. 2019. Viitattu 13.6.2021.
- ↑ Liettuan Historiaa Yle. Viitattu 13.6.2021.