Avaa päävalikko

Söderskogin kartanon kyläkukkula läntiseltä pellolta, Finnoontien toiselta puolelta, kuvattuna. Keltainen, tien suuntainen rakennus on 1800-luvulla rakennettu uusi päärakennus.

Söderskog (suom. Suvimetsä[1]) on kartano Espoossa Espoon keskuksesta Suomenojalle lähtevän Finnoontien varrella.[2] Vuonna 1965 tilan pinta-ala oli 150 hehtaaria, josta peltoa oli 49 hehtaaria ja yksi hehtaari oli puutarhaa.[3] Espoon kaupunginmuseon kustantaman Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema -kirjan mukaan Söderskogin tila on ”selkeästi rajautuva kaunis maisemakokonaisuus, johon kuuluvat kyläkukkulalla neliömäisen pihan ympärillä olevat asuin- ja talousrakennukset, kaksi torppaa, kaunis puusto, peltoaukea ja vanhat tielinjat'”. Vanha päärakennus on todennäköisesti Espoon vanhimpia säilyneitä asuinrakennuksia.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Söderskogin uudisviljelmä raivattiin Morbyn kylän yhteismaille 1500-luvulla. Vuonna 1540 siihen kuului neljä taloa. 1600-luvulla Söderskogin siirtokylään kuului enää kaksi taloa, ja kun toisen isäntä, Klemet Hansson, hankki toisenkin talon omistukseensa, kylästä tuli yksinäistalo. Aluksi Söderskog oli amiraliteettitalo, jonka verot menivät meripuolustukseen. Vuonna 1646 Söderskogista tuli sotamiestalo ja samoihin aikoihin se osoitettiin kapteeni Johan Gyldenärin vapaatilaksi. Gyldenär asui Albergan kartanossa ja vuokrasi Söderskogia. Ruotujakouudistuksessa vuonna 1696 Söderskogista tuli Uudenmaan ratsuväkirykmentin everstin palkkatila.[2] Isonvihan jälkeen tilan isäntä oli nimismies Jonas Omander, jolta tila periytyi hänen pojalleen varanimismies Mårten Omanderille. Vuodesta 1815 lähtien kartano on kuulunut Nymalmin suvulle.[3]

Tilan rakennuksetMuokkaa

 
Vanha päärakennus 1600-luvun ja 1700-luvun taitteesta.

Söderskogin vanha päärakennus on todennäköisesti Espoon vanhimpia säilyneitä asuinrakennuksia.[4] Rakennus valmistui mahdollisesti 1600-luvun lopulla, sillä silloin siitä tuli everstin puustelli, ja se noudattelee Erik Dahlbergin 1600-luvun lopulla upseerien virkataloja varten laatimien mallipiirrosten pohjaa ja vanhanmallista rakennustapaa. Koska suurin osa Espoon rakennuksista tuhoutui isonvihan aikana, on todennäköistä, että rakennus on valmistunut kuitenkin vasta 1700-luvun alussa.[2][5] Rakennus on pitkänurkkainen paritupatyypin hirsitalo, melko pitkä ja matala.[2][6] Myöhemmin sen ikkunoita on suurennettu ja sitä on jatkettu itään. Katonlappeita kannattavat vaakasuorat hirret, jotka ulottuvat seinärungon ulkopuolelle. Vanhan päärakennuksen tupa on säilynyt hyvin vanhanaikaisessa asussaan ja siitä onkin tehty kotimuseo. Kaupunginmuseon julkaisun mukaan talo on ”rakennushistoriallisesti hyvin arvokas asuinrakennus”.[2]

 
Uusi päärakennus 1800-luvulta.

Söderskogin uusi päärakennus rakennettiin vanhassa tuuliviirissä olevan vuosiluvun perusteella vuonna 1818, mutta on mahdollista että se on vasta 1850-luvulta.[2][5] Rakennuksesta tehtiin alun perin uusklassinen, mutta vuoden 1909 korjauksessa siitä tuli jugendtyylinen.[5] Tuolloin sen ikkunoista tuli moniosaisia ja sille rakennettiin nurkista viistetty viisikulmainen lasikuisti, jonka kerrotaan jäljittelevän Kilon kartanon kuistia.[2][5] Uuden päärakennuksen nurkissa on harkkopilasterit.[2] Vuonna 1926 rakennusta pidennettiin viisi metriä pohjoiseen ja vuonna 1961 se peruskorjattiin. Uudessa päärakennuksessa on nykyään kahdeksan huonetta ja halli.[5]

 
Kartanon itäistä peltoa.

Neliömäisen pihapiirin laidalla on päärakennusten lisäksi vuonna 1818 valmistunut kolmiosainen luhtiaitta. Aitalla on koristeltu kattolista ja rakennuksen katolla on vellikello.[2] Pihapiirin rakennusten lisäksi Söderskogin tilaan kuuluu muun muassa vanha riihi, joka on mahdollisesti 1700-luvulta, kaksi kellaria, rakennusmestari Emil Nordqvistin suunnittelema riihi vuodelta 1910, navettahenkilökunnan asuinrakennus vuodelta 1910 (”Elsan huone”), sauna vuodelta 1910 ja navetta vuodelta 1933.[2][5] Pihapiiristä pohjoiseen,[7] peltojen ympäröimällä matalalla lehtevällä kukkulalla on Söderskogin torpat, kaksi pitkänurkkaista, pienehköä hirsitorppaa. Torpilta kartanolle kulkee vanha paikallistie. Torppia on levennetty lautaosilla, joskaan harjakaton linjaa ei ole muutettu. Perimätiedon mukaan mäellä oli 1500-luvulla Söderskogin kylän toinen talo. Maanmittari Friedrich Johan Fonseenin laatiman kartan mukaan mäellä ei ollut asutusta vuonna 1750. Nykyiset rakennukset ovat 1700-luvun ja 1800-luvun taitteesta.[2]

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Söderskog.
  • Laakso, Tommi & Sillanpää, Pirkko: Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa. Keski-Espoo -seura, 2003. ISBN 952-99132-0-6.
  • Härö, Erkki & Lehto, Tiina: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Toinen painos. Espoon kaupunginmuseo, 1991. ISBN 951-857-182-1.

ViitteetMuokkaa

  1. Kylät Espoon kaupunki. Viitattu 9.11.2008.
  2. a b c d e f g h i j k Härö & Lehto 1991, s. 140–142
  3. a b Laakso & Sillanpää 2003, s. 39
  4. Espoon kaupunkipolut (pdf) (Archive.orgissa) Espoon kaupunki. Viitattu 6.9.2010. Tuomarilan-Sunan -polun selosteista Söderskog on kohde 20.
  5. a b c d e f Laakso & Sillanpää 2003, s. 41
  6. Härö & Lehto 1991, s. 10
  7. Härö & Lehto 1991, etukannen taitteen kartta