Sähkötöiden sääntely Suomessa

Sähkötöiden tekeminen on Suomessa säänneltyä toimintaa. Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä.[KTMp 516 1] Sähköturvallisuusmääräyksien noudattamista valvoo sähköturvallisuusviranomainen eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Muutamia erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta sähkötyötä saa tehdä vain Tukesin urakoitsijarekisteriin ilmoittautunut sähköurakoitsija.[KTMp 516 2]

Historia muokkaa

Ensimmäinen sähköä koskeva laki astui voimaan 1.1.1902. Laki määritteli, että sähkölaitokset oli rakennettava siten, ettei niistä aiheudu kenellekään hengen tai omaisuuden vaaraa.[1]

Alan lainsäädäntö ja standardit muokkaa

Sähköturvallisuutta koskevia määräyksiä on muun muassa sähköturvallisuuslaissa sekä Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä sähköalan töistä (516/1996) eli lyhyemmin KTMp 516. Sähkötyöturvallisuuden osalta Suomessa noudatetaan standardia SFS 6002, pienjänniteasennusten osalta standardia SFS 6000 ja suurjänniteasennusten ja ilmajohtojen osalta standardia SFS 6001.

Sähköturvallisuuslainsäädäntö uudistui loppuvuonna 2016, ja moni ministeriön päätös jäi historiaan, kun sähköalan tärkeimmät säädökset keskitettiin sähköturvallisuuslakiin ja sen nojalla annettuihin asetuksiin.[2] Uusi sähköturvallisuuslaki ja -asetukset astuivat voimaan 1.1.2017. Myös pienjännitestandardi SFS 6000 uudistuu vuonna 2017.[3]

Sähköurakointi muokkaa

Sähkötöiden johtaja (STJ) muokkaa

Sähköturvallisuuslain mukaan sähkötöitä johtamaan on nimettävä luonnollinen henkilö, jolla on riittävä kelpoisuus.[4]

Sähköturvallisuudesta yrityksissä vastaa sähkötöiden johtaja, joka on työ- tai virkasuhteessa toiminnanharjoittajaan tai toimii esimerkiksi johtajana. Sähkötöiden johtaja tulee nimetä ennen toiminnan aloittamista. Toiminnanharjoittajan tulee antaa sähkötöidenjohtajalle riittävän toimintamahdollisuudet johtaa ja valvoa yrityksen sähkötöitä. Mikäli sähkötöiden johtaja vaihtuu tai on estynyt hoitamasta tehtäväänsä muuten kuin lyhytaikaisen poissaolon vuoksi, uusi sähkötöiden johtaja on nimettävä kolmen kuukauden sisällä.

Sähkötöiden johtajalla tulee olla toimialueen kattava pätevyystodistus, sähkötöiden johtajan tulee aina olla sähköalan ammattihenkilö.

Sähkötöiden johtajan on huolehdittava siitä, että sähkötöissä noudatetaan SFS 6002-standardin ohjeita tai sähkötyöturvallisuusvaatimusten noudattamisesta huolehditaan muulla tavalla.

Sähkötöiden johtajalla on kokonaisvastuu sähkötöiden tekemisestä ja sähköturvallisuuden varmistamisesta. Sähkötöiden johtaja voi siirtää tehtäviään tarvittaessa tosille, esimerkiksi työnjohtajalle tai projektinhoitajalle, mutta sähkötöiden johtaja on silti vastuussa sähkötöistä. Sähkötöiden johtajan vastuu koskee myös tilanteita, joissa hänen alaisuudessaan sähkötöitä tekevän välitön esimies on muu kuin sähköalan ammattihenkilö.

Sähköalan töissä, joissa ei tarvita sähkötöiden johtajaa tai käytön johtajaa, kuten sähköalan oppilaitoksissa, sähkölaitteiden valmistukseen liittyvissä testauksissa ja testauslaboratorioissa, työnantaja tai sähkölaitteston haltija nimeää työnaikaisen sähkötyöturvallisuuden valvojan. (STTV) Sähkötyöturvallisuuden valvojan täytyy olla sähköalan ammattihenkilö, joka tuntee toimintaan liittyvät vaarat.[5]

Sähköpätevyys muokkaa

Riittävä kelpoisuus osoitetaan sähköpätevyystodistuksella. Sähköpätevyyksiä on kolmea eri luokkaa:

Sähköpätevyys 1, eli S1 - kaikki sähkötyöt, lukuun ottamatta hissitöitä muokkaa

Vaaditaan vähintään teknikon tai insinöörin koulutus ja riittävän laaja-alainen kahden vuoden työkokemus.[6]

Rajoitettuun sähköpätevyys 1 (rS1) vaaditaan yliasentajan erikoisammattitukinto ja vähintään kuuden vuoden työkokemus. Rajoitettu sähköpätevyys 1 oikeuttaa toimimaan enintään 1000 voltinvaihtojännitteisten ja 1500 voltin tasajännitteisten sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkötöiden johtajan sekä enintään 20 kilovoltin nimellisjännitteisten sähkölaitteistojen käytön johtajan tehtävissä, lukuun ottamatta hissitöitä.[7]

Sähköpätevyys 2, eli S2- pienjännitetyöt, enintään 1000 V vaihtojännite ja 1,5kV tasajännitetyöt, lukuun ottamatta hissitöitä muokkaa

Vaaditaan soveltuva perustutkinto, esim. sähköasentaja, ja sen jälkeen hankittu kolmen vuoden työkokemus sähkölaitteistojen rakentamiseen ja töiden johtamiseen perehdyttävistä töistä.[8]

Sähköpätevyys 3, eli S3- pienjännitejärjestelmien korjaustyöt, enintään 1000 V vaihtojännite tai 1,5 kV tasajännite korjaustyöt, lukuun ottamatta hissitöitä muokkaa

Samat vaatimukset kuin S2, mutta sähköpätevyys S3 voi saada myös kuuden vuoden työkokemuksella sähkötöissä ja omaamalla riittävät perustiedot alasta.[9]

Rajoitettuun sähköpätevyys (rS3) vaaditaan tietyn tehtäväalueen ammatillisen perustutkinto, ammattitutkinto, erikoisammattitutkinto tai vastaava aikaisempi koulutus tai tutkinto ja vähintään yhden vuoden pituinen työkokemus kyseisen tehtäväalueen sähkötöistä, tai hakijalla tulee olla kahden vuoden työkokemus tietyn laiteryhmän sähkötyöstä ja riittävät alan perustiedot. Tehtäväalue tulee olla rajoittunut selvään laitekokonaisuuteen, mille rajoitus voidaan tehdä.[10]

Sähköpätevyystodistus myönnetään, kun henkilöltä vaaditut työkokemus- ja koulutusvaatimukset täyttyvät ja hän on suorittanut sähköturvallisuustutkinnon hyväksytysti. Sähköpätevyystodistus on maksullinen ja niitä myöntävä taho Suomessa on Henkilö- ja yritysarviointi Seti Oy.

Sähköalan töiden tekijät muokkaa

Sähköalan ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on soveltuva koulutus ja kokemus, joiden perusteella hän kykenee arvioimaan riskit ja välttämään sähkön mahdollisesti aiheuttamat vaarat.[4]Sähköalalla työskentelee myös henkilöitä, joilla ammattihenkilövaatimukset eivät täyty kaikilta osin, esimerkiksi liian lyhyen työkokemuksen takia. Tällaisia henkilöitä kutsutaan opastetuiksi henkilöiksi kun sähköalan ammattihenkilö on opastanut heidät. Henkilöä, joka ei ole ammattihenkilö eikä tällaisen henkilön opastama, kutsutaan maallikoksi.

Sähköalan ammattihenkilö muokkaa

Sähköturvallisuuslain mukaan itsenäisesti sähkötöitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito.[4] Ammattitaitovaatimuksista annetaan yksityiskohtainen määräys KTMp 516 pykälässä 11. Ammattihenkilö on henkilö, joka on mainittuihin töihin opastettu ja joka on:

  • suorittanut soveltuvan korkeakoulu-, insinööri-, teknikon-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon ja hankkinut puolen vuoden kokemuksen sähkötöissä
  • suorittanut soveltuvan ammatillisen perustutkinnon ja hankkinut vuoden työkokemuksen sähkötöissä tai
  • hankkinut kuuden vuoden työkokemuksen sähkötöissä ja riittävät alan perustiedot.

Soveltuvan tutkinnon tai sitä täydentävien opintojen tulee sisältää sähköalan opintoja vähintään 45 opintopistettä tai 40 opintoviikkoa.

Jokaiselle sähköasennukselle on aina suoritettava käyttöönottotarkastus. Käyttöönottotarkastuksen saa suorittaa vain sähköalan ammattihenkilö.[11]

ammattihenkilö

Määritelmä Henkilö, jolla on soveltuva koulutus ja kokemus, joiden perusteella hän kykenee arvioimaan riskit ja välttämään sähkön mahdollisesti aiheuttamat vaarat.

Selite KTMp 516/1996 11§:n mukaan riittävän ammattitaitoiseksi valvomaan ja itsenäisesti tekemään koulutustaan ja työkokemustaan vastaavan alan sähkö- ja käyttötyötä katsotaan se, joka on mainittuihin töihin opastettu ja joka on:

1) suorittanut soveltuvan tekniikan alan korkeakoulututkinnon ja hankkinut kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä;

2) suorittanut soveltuvan sähköalan insinöörin tai teknikon tutkinnon ja hankkinut kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä;

3) suorittanut soveltuvan ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai vastaavan aiemman koulutuksen tai tutkinnon ja hankkinut kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä;

4) suorittanut soveltuvan ammatillisen perustutkinnon tai vastaavan aiemman koulutuksen tai tutkinnon ja hankkinut vuoden työkokemuksen sähkötöissä; taikka

5) hankkinut kuuden vuoden työkokemuksen sähkötöissä ja riittävät alan perustiedot.

Edellä 1 momentissa mainitun työkokemuksen tulee olla riittävän laaja-alaista ja sähkötöihin perehdyttävää.

Sen, joka antaa 1 momentissa tarkoitetun opastuksen, tulee täyttää 1 ja 2 momentissa mainitut pätevyysvaatimukset.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun soveltuvan tutkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen tarkempi oppisisältö määritellään liitteen kohdassa 1. Jos kyse on samankaltaisiin sähkölaitteisiin tai laitteeseen rinnastettaviin laitteistoihin kohdistuva sähkötyö, riittävän ammattitaitoiseksi tekemään itsenäisesti kyseisiä töitä katsotaan 1 momentissa poiketen myös se, jolla on kahden vuoden työkokemus kyseisestä sähkötyöstä ja riittävät alan perustiedot tai liitteen kohdan 2 mukainen koulutus ja vuoden työkokemus kyseisistä sähkötöistä.

Opastetut henkilöt muokkaa

Opastettu henkilö on henkilö, jonka ammattihenkilöt ovat opastaneet siten, että hän kykenee välttämään sähkön aiheuttamat vaarat.[12]Sähkötyöturvallisuusstandardin liite X jakaa opastetut henkilöt vielä kahteen luokkaan:

  1. Henkilö, joka on hankkimassa sähköalan ammattihenkilön pätevyyttä ja jolla on sähköalan koulutusta ja/tai työkokemusta, mutta joka ei kaikilta osin täytä itsenäiseen työhön kykenevän ammattihenkilön vaatimuksia.
  2. Henkilöä, jolla ei ole sähköalan koulutusta tai työkokemusta, mutta joka on opastettu tekemään määrätty toimenpide, esimerkiksi sulakkeen vaihto tai laitevalmistukseen liittyvään testaukseen kuuluva mittaus.

Kohdan 1. mukaisen opastetun henkilön koulutus ja kokemus sähköalalla pitää ottaa huomioon määritettäessä hänelle sallittuja töitä ja tarvittavaa valvontaa. Kohdan 1. mukainen henkilö voi työnantajan harkinnan ja henkilön siihen asti saaman koulutuksen ja kokemuksen mukaan tehdä kaikkia sellaisia töitä, jotka on sallittu opastetulle henkilölle. Kohdan 2. mukainen henkilö voi tehdä vain niitä töitä ja niissä kohteissa, joihin hänet on erityisesti opastettu.[13]

Maallikko muokkaa

Maallikko on sähköalalla henkilö, joka ei ole ammattihenkilö eikä opastettu[12]

Maallikko voi ilman erillistä opastusta tehdä pienoisjännite- ja pienjännitelaitteistoissa sellaiset käyttötoimenpiteet, jotka voidaan tehdä laitteiston ollessa kosketussuojattu niin, että jännitteisiä osia ei ole mahdollista koskea sormella. Tällaisia käyttötoimenpiteitä ovat mm. keskuksen erottaminen jännitteettömäksi pääkytkimellä, käyttökytkimen ohjaus, johdonsuojakatkaisijan ja vikavirtasuojakytkimen palauttaminen toimintakuntoon sekä vikavirtasuojan testaus käyttäen testipainiketta.[14]Maallikko voi myös vaihtaa sulakkeen pienjännitelaitteistoissa tarkastamatta piirin jännitteettömyyttä, jos sulake on asennettu siten, että kosketussuojaus toteutuu ja oikosulusta ei aiheudu vaaraa.[15]Pienjänniteasennuksissa maallikko voi myös vaihtaa jännitteisenä lamppuja ja ulosvedettäviä tarvikkeita kuten sytyttimiä, jos laitteet ovat kosketussuojattuja.[16]

Kaikille sallitut sähkötyöt muokkaa

Riittävää huolellisuutta noudattaen on sallittua tehdä seuraavia sähköalan töitä:[KTMp 516 3]

  • enintään 250 voltin nimellisjännitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotusta ja kiinnitystä, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltotöitä sekä näihin rinnastettavia töitä,
  • nimellisjännitteeltään enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin laitteistoihin kohdistuvia sähkötöitä,
  • käyttötöitä sähkölaitteistossa, jonka jännitteiset osat on suojattu tahattomalta koskettamiselta, sekä
  • omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaamista, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan.

Tukesin verkkosivuilla on ohjeita näiden ns. maallikkotöiden suorittamiseksi turvallisesti. Muut työt on sallittu vain sähköalan ammattilaisille.[17]

Sähkötyöturvallisuus muokkaa

Työnaikaisen sähköturvallisuuden valvonta muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Sähköinfo Oy: SFS 6002 Käytännössä. Espoo: Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry, 2018. ISBN 9789522312563.
  • Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköalan töistä 516/1996:
  1. KTMp 516 1 §
  2. KTMp 516 26 §
  3. KTMp 516 10 §

Viitteet muokkaa

  1. Tukes: Sähköturvallisuuden säädösten kehitys (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 12.2.2014.
  2. Vesa Linja-aho: Uusi sähköturvallisuuslaki eduskuntaan syksyllä - Elektroniikkalehti Elektroniikkalehti. 1.8.2016. Viitattu 9.12.2016.
  3. Linja-aho, Vesa: Uusi sähköturvallisuuslaki on täällä – mikä muuttui?. Sähkö & Tele, joulukuu 2016, nro 8/2016, s. 26-27. Sähköinsinööriliitto ry.
  4. a b c Sähköturvallisuuslaki 1135/2016 Finlex. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 19.10.2020.
  5. SFS 6002 käytännössä. 2018, s. 38-44.
  6. Sähköpätevyys 1 Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy. Viitattu 19.10.2020.
  7. Rajoitettu sähköpätevyys 1 Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy. Viitattu 19.10.2020.
  8. Sähköpätevyys 2 Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy. Viitattu 19.10.2020.
  9. Sähköpätevyys 3 Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy. Viitattu 19.10.2020.
  10. Rajoitettu Sähköpätevyys 3 Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy. Viitattu 19.10.2020.
  11. SFS 6000-6: Pienjännitesähköasennukset. Osa 6: Tarkastukset. 2. painos (2012). Sivu 5.
  12. a b SFS 6002 käytännössä. 2018, s. 9
  13. SFS 6002 käytännössä. 2018, s. 42
  14. SFS 6002 käytännössä. 2018, s. 16
  15. SFS 6002 käytännössä. 2018, s. 30
  16. SFS 6002 käytännössä. 2018, s. 31
  17. Tukes: Tee se itse -sähkötyöt (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 12.2.2014.

Aiheesta muualla muokkaa