Ruutia valkokankaalla
Ruutia valkokankaalla – elokuvien Villi länsi on Pertti Avolan elokuvahistoriaa ja erityisesti lännenelokuvia käsittelevä kirja. Kirjan on julkaissut vuonna 2017 Jalava. Kirjoittaja on toiminut pitkään elokuvakriitikkona[1].
| Ruutia valkokankaalla Elokuvien Villi Länsi |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Pertti Avola |
| Kuvittaja | arkistokuvitus |
| Kansitaiteilija | Ville Laihonen |
| Kieli | suomi |
| Genre | elokuvahistoria |
| Kustantaja | Jalava |
| Julkaistu | 2017 |
| Ulkoasu | nid. |
| Sivumäärä | 205 sivua |
| ISBN | 978-951-887-553-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kirjan ensimmäisissä luvuissa Avola ruotii todellisuutta elokuvien takana. Luvussa "Westernmytologian jäljillä" hän käsittelee Villin lännen myytin ja lännenelokuvan lajityypin syntyä ja kehitystä sekä elokuvan yhteyttä todellisuuteen – tai pikemminkin yhteyden puutetta. Luvussa "Cowboy, erämaan ritari" Avola syventää analyysiä kertomalla karjanajajien ammattikunnasta, siitä millaisia arjen puurtajia he olivat sen myyttisen cowboyn sijasta, jonka legenda syntyi jo 1800-luvulla.
Luvussa "Lainsuojattomat ja lainvalvojat" Avola keskittyy kolmeen lännenelokuvien keskeiseen hahmoon, Billy the Kid, Jesse James ja Wyatt Earp sekä romantisoinnin hiipumiseen 1960-luvulta alkaen.
Luvussa "Valkoisen miehen historia" Avola ottaa esille näkökulmaongelman. Valkoinen mies on elokuvan sankari, muut joko uhkia tai syyntakeettomia metsäläisiä, kuten yleensä intiaanit,[2] tai lähes näkymättömiä, enintään avustavissa sivurooleissa, kuten mustat, joita todellisuudessa oli lännen asujaimistossa runsaasti,[3] ja meksikolaiset, joita elokuvissa on vielä vähemmän ja surkeampina hahmoina.[4] Naisen osa lännenelokuvissa on olla cowboyn palkinto. Hänet on niissä ylistämällä alistettu, kuten Avola huomauttaa. Heitä ei juuri ole kuvattu realistisesti.[5]
Oman lukunsa "Kun myytti matkasi Italiaan" saa italowestern. Muutamassa vuodessa 1960-luvun jälkipuolella syntynyt elokuvan laji lähes kuoli 1970-luvulle tultaessa.[6] Italowesternin laadun Avola luonnehtii lännen historiasta eronneeksi hyperrealismiksi, lukuun ottamatta Sergio Leonen elokuvia, joissa yhtymäkohtia historiaan sentään on.[7]
Viimeisessä luvussa "Historia nykypäivän westerneissä" Avola muistuttaa, että vaikka lajin kuolemaa on povattu usein, se on yhä elossa, joskin elokuvat ovat usein pieniä halpatuotantoja, huonosti tehtyä, kehnosti näyteltyjä.[8]
On syntynyt myös uudenlaisia elokuvia, joihin sekoittuu muista elokuvan lajityyppejä, kuten fantasiaa, kauhua ja tieteiselokuvaa. Lisäksi tehdään nykypäivään sijoittuvia lännenelokuvia.[8]
Kirjan lopussa on elokuvahakemisto ja henkilöhakemisto.
Arviot muokkaa
Tapani Bagge arvioi kirjan Hämeen Sanomissa "hieman haparoivaksi". Kirjassa ei hänen mukaansa ole uusia ajatuksia. Hän ei hyväksy Avolan historiallista tarkastelunäkökulmaa, jossa tämä etsii totuutta myyttisen Lännen takana. John Waynen kutsuminen taantumukselliseksi ei Braggesta vastaa todellisuutta. Ongelmana hän näkee sen, että Avola ei hänen mukaansa muista, että elokuvalla on muitakin tekijöitä kuin ohjaaja ja itsenäiset ratkaisunsa tekevät näyttelijät. Myönteisenä hän näkee, että hän löysi kirjasta muutaman elokuvan joita hän ei ole nähnyt. Sehän elokuvakirjan perustehtävä onkin: herättää lukijan kiinnostus käsiteltyihin elokuviin, kuten Bragge huomauttaa.[9]
Kirjaa Seurassa esitellessään Matti Rämö ei puolestaan näe historiaan linkittyvää käsittelytapaa ongelmaksi, sillä myyttiä alettiin rakentaa jo sankareiden elinaikana.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kirjan takakansi
- ↑ Avola s. 111–112
- ↑ Avola s. 129
- ↑ Avola s. 134
- ↑ Avola s. 138
- ↑ Avola s. 153
- ↑ Avola s. 157
- ↑ a b Avola s. 171
- ↑ Tapani Bagge, Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta, (Arkistoitu – Internet Archive) 29.4.2017, viitattu 5.11.2017
- ↑ Matti Rämö, Syöttöhäiriö kuudestilaukeavassa, Seura 22.7.2017, viitattu 5.11.2017
Aiheesta muualla muokkaa
- Sopivatko cowboyt tämän päivän supersankareiden joukkoon? Yle Areena, Pertti Avola haastattelussa