Ruuhinokka
Ruuhinokka (Cochlearius cochlearius) on haikaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski- ja Etelä-Amerikasta.
| Ruuhinokka | |
|---|---|
,_Parque_Estadual_Encontro_das_%C3%81guas_Thomas-Fuhrmann.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
| Heimo: | Haikarat Ardeidae |
| Suku: | Cochlearius |
| Laji: | cochlearius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cochlearius cochlearius |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Ruuhinokka voi kasvaa 45–59 cm pitkäksi. Ruumiinrakenteeltaan laji on tukevahko ja suuripäinen. Nokka on hyvin kookas ja leveä muistuttaen muodoltaan puukenkää. Ruuhinokan päälaki on väriltään musta, otsa ja posket ovat valkoiset tai vaaleanruskeat. Silmät ovat suuret. Linnun rinta ja vatsa ovat väriltään vaaleanruskeat ja kyljet ovat mustat. Ruuhinokan selkä ja siivet ovat harmaat tai vaaleanruskeat.[3][4][5][6][7][8][9]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Ruuhinokkaa tavataan Meksikosta Argentiinan pohjoisimpiin osiin ulottuvalta alueelta. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät, mangrovet ja suot. Se on yöaktiivinen ja pyydystää ravinnokseen kaloja, sammakkoeläimiä ja äyriäisiä. Ruuhinokat pesivät yksin tai pienissä kolonioissa. Pesä rakennetaan puuhun ja naaras munii 2–4 munaa.[3][4][5][6][7][8][9]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Cochlearius cochlearius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cochlearius cochlearius (TSN 174873) itis.gov. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Steve N. G. Howell, Dale Dyer: Birds of Belize, s. 68. Princeton University Press, 2023. ISBN 9780691220727. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Arie L. Spaans, Otte Ottema, Jan Hein J.M. Ribot: Field Guide to the Birds of Surina me, s. 110. BRILL, 2017. ISBN 978-90-04-24929-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.20203). (englanniksi)
- ↑ a b James Hancock, James A. Kushlan: The Herons Handbook, s. 368. Bloomsbury Publishing, 2010. ISBN 9781408134962. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Andrew C. Vallely, Dale Dyer: Birds of Central America, s. 196. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-13801-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Carrol L. Henderson: Birds of Costa Rica, s. 58. University of Texas Press, 2010. ISBN 978-0-292-71965-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b BirdLife International: The Illustrated Encyclopedia of Birds, s. 165. Dorling Kindersley Ltd., 2011. ISBN 9781405336161. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Mark Pearman, Juan Ignacio Areta: Field Guide to the Birds of Argentina and the Southwest Atlantic, s. 257. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8432-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2023). (englanniksi)