Ruteniumdioksidi
Ruteniumdioksidi eli rutenium(IV)oksidi (RuO2) on rutenium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä sekä elektroniikan valmistuksessa.
| Ruteniumdioksidi | |
|---|---|
_oxide.png){kind=small} |
|
-oxide-unit-cell-3D-vdW.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | RuO2 |
| Moolimassa | 133,069 g/mol |
| Ulkomuoto | Sininen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 1 300 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 6,97 g/cm[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet
muokkaaHuoneenlämpötilassa ruteniumdioksidi on tummansinistä kiteistä ainetta, jonka kiderakenne on samanlainen kuin rutiililla. Yhdisteen värin arvellaan johtuvan siitä, että hapetusasteella +IV olevan ruteniumin lisäksi yhdisteessä on pieniä määriä muilla hapetusasteilla, esimerkiksi hapetusasteella +III, olevia ruteniumkationeja. Ruteniumdioksidi ei liukene veteen, eikä happoihin, lukuun ottamatta vetykloridia, johon se liukenee muodostaen kompleksisen heksaklororutenaatti(IV)ionin ([RuCl6]2-).[1][3][4]
Valmistus ja käyttö
muokkaaRuteniumdioksidia voidaan valmistaa kuumentamalla ruteniumjauhetta tai ruteniumkloridia ilman läsnä ollessa 1 000 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]
- Ru + O2 → RuO2
Ruteniumdioksidilla pinnoitettuja titaanianodeja käytetään elektrodeina valmistettaessa kloorikaasua alkaliprosessilla sekä kloraattien valmistuksessa.[5] Yhdistettä käytetään myös katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, ja siitä valmistettuja ohutkalvoja käytetään vastuksien tekemiseen. Näitä vastuksia käytetään muun muassa painetussa elektroniikassa.[3][6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 490. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Haynes, W. M., Lide, D. R. & Bruno, T. J.: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–86. (39. painos) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c Scott, T. & Eagleson, M.: Concise encyclopedia chemistry, s. 736. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b Greenwood, N. N. & Earnshaw, A.: Chemistry of the Elements, s. 1080. (2. painos) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
- ↑ Panić, V., Dekanski, A., Milonjić, S., Mišković-Stanković, V. B. & Nikolić, B.: Activity and stability of RuO2-coated titanium anodes prepared via the alkoxide route. Journal of the Serbian Chemical Society, 2006, 71. vsk, nro 11. Serbian Chemical Society. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 12.12.2016.