Ruskoseppä

kovakuoriaislaji

Ruskoseppä (Sericus brunneus) on seppien heimoon kuuluva kovakuoriainen. Se on Suomessa erittäin yleinen koko maassa.

Ruskoseppä
koiras
koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Elateriformia
Yläheimo: Seppämäiset Elateroidea
Heimo: Sepät Elateridae
Alaheimo: Elaterinae
Suku: Sericus
Laji: brunneus
Kaksiosainen nimi

Sericus brunneus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Ruskoseppä Wikispeciesissä
  Ruskoseppä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Ruskoseppä on keskikokoinen, 8–11 mm pitkä kovakuoriainen, jonka sukupuolet ovat erinäköisiä. Molempien sukupuolten raajat ja peitinsiivet ovat punaruskeat, mutta koiraalla etuselkä on kokonaan mustahko, kun naaraalla sen molemmin puolin kulkee leveä, punaruskea raita. Lisäksi naaraan etuselkä ja peitinsiivet ovat koiraan vastaavia kuperammat. Peitinsiivissä on heikkoja pitkittäisviiruja ja etuselän pinnan hienorakenne saa sen näyttämään kiillottomalta. Etuselän reunukset ulottuvat takanurkista lähes etunurkkiin asti. Koiraan tuntosarvet ulottuvat etuselän takanurkkiin saakka, naaraalla ne ovat lyhyemmät.[1][2]

Levinneisyys muokkaa

Lajin levinneisyys ulottuu Ranskasta ja Irlannista Japaniin saakka. Suomessa se on heimonsa yleisimpiä lajeja ja sitä tavataan aivan koko maassa.[1]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Ruskoseppä elää monenlaisissa metsissä, etenkin kuivissa kangasmetsissä, mutta myös varsinaisen metsien ulkopuolelta kuten tunturikoivikoista ja jopa puuttomilta tunturiseuduilta. Se suosii avoimia ympäristöjä ollen harvinainen vanhoissa metsissä, mutta yleistyy huomattavasti etenkin metsähakkuun jälkeen ja ruskoseppä kuuluukin hakkuuaukeiden peruslajistoon. Ruskoseppä viihtyy myös rämeillä.[1]

Aikuisia seppiä tavataan toukokuun lopulta heinäkuun alkuun ja ne oleskelevat usein kukissa. Toukat elävät maaperässä sammalten alla ja luultavasti syövät niiden alaosia.[1][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 48–51 ja 164–165
  2. Elateridae of the British Isles (englanniksi)
  3. A. Szujecki: Ecology of Forest Insects. Springer Science & Business Media, 2012. ISBN 9789400948044. s. 388