Runar Bäckström (4. syyskuuta 1902 Kotka2. kesäkuuta 1991 München, Saksa) oli suomalainen toimitusjohtaja, diplomi-insinööri ja insinöörieversti. Hän johti sotatalouspäällikkönä Suomen sotataloutta vuosina 1940–1945.[1][2] [3]

Bäckström pääsi ylioppilaaksi 1920 ja hän valmistui diplomi-insinööriksi 1924. Hän opiskeli Yhdysvalloissa 1927–1929 ja Englannissa sekä Ranskassa 1930–1933. Hänestä tuli insinöörieversti 1941.[2][3]

Bäckström oli Keskuslaboratorio Oy:n palveluksessa 1926–1927 ja sen jälkeen insinöörinä Central Paper Mill Co:ssä Michiganissa Yhdysvalloissa 1927–1928 ja Mosinee Paper Mills Co:ssä Wisconsinissa 1928–1929. Hän oli Fredriksbergin sulfaattiselluloosatehtaan teknillisenä johtajana Ruotsissa 1929–1930, A. E. Staley Mfg Co:n teknillisenä edustajana Skandinavian maissa 1930–1931, Suomen Selluloosayhdistyksen teknisen johtajan apulaisena 1931–1937 ja yhdistyksen New Yorkin myyntiorganisaation johtajana 1936–1937. [2][3]

Bäckström oli Hallan tehtaiden johtajana Kotkassa 1937–1940 ja päämajan sotatalouspäällikkönä 1940–1945. Hän oli sitten Kristiinan Puu Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana 1945–1952 ja Oy Exim Ab:n toimitusjohtajana 1945–1974 ja 1947 perustetun mekaanisen ja kemiallisen metsäteollisuuden tuotteiden vientiagentuurin Lumber Products Ab:n toimitusjohtajana. Bäckström oli myös Asfalttibetoni Oy:n ja Kivi-Simo Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Bäckström perusti keksintötoimintaa edistävän Runar Bäckströmin säätiön. Vuonna 1974 Bäckström muutti pysyvästi Müncheniin Saksan liittotasavaltaan. Hän oli Sotataloudellisen Seuran kunniajäsen.[2][4][3]

Syksyllä 1944 kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja insinöörieversti Runar Bäckström neuvottelivat Stella Polaris -operaation purkamisen johdosta ruotsalaisen kenraalimajuri Ehrensvärdin kanssa teknisen kaluston myynnistä ja salakirjoitusmateriaalin tosiasiallisesta lahjoittamisesta Ruotsille.[5]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa