Runar Bäckström

Runar Bäckström (4. syyskuuta 1902 Kotka – 2. kesäkuuta 1991 München, Saksa) oli suomalainen toimitusjohtaja, diplomi-insinööri ja insinöörieversti. Hän johti sotatalouspäällikkönä Suomen sotataloutta vuosina 1940–1945.

Bäckström pääsi ylioppilaaksi 1920 ja hän valmistui diplomi-insinööriksi 1924. Hän opiskeli Yhdysvalloissa 1927–1929 ja Englannissa sekä Ranskassa 1930–1933. Hänestä tuli insinöörieversti 1941.

Bäckström oli Keskuslaboratorio Oy:n palveluksessa 1926–1927 ja sen jälkeen insinöörinä Central Paper Mill Co:ssä Michiganissa Yhdysvalloissa 1927–1928 ja Mosinee Paper Mills Co:ssä Wisconsinissa 1928–1929. Hän oli Fredriksbergin sulfaattiselluloosatehtaan teknillisenä johtajana Ruotsissa 1929–1930, A. E. Staley Mfg Co:n teknillisenä edustajana Skandinavian maissa 1930–1931, Suomen Selluloosayhdistyksen teknisen johtajan apulaisena 1931–1937 ja yhdistyksen New Yorkin myyntiorganisaation johtajana 1936–1937.

Bäckström oli Hallan tehtaiden johtajana Kotkassa 1937–1940 ja päämajan sotatalouspäällikkönä 1940–1945. Hän oli sitten Kristiinan Puu Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana 1945–1952 ja Oy Exim Ab:n toimitusjohtajana 1945–1974 ja 1947 perustetun mekaanisen ja kemiallisen metsäteollisuuden tuotteiden vientiagentuurin Lumber Products Ab:n toimitusjohtajana. Bäckström oli myös Asfalttibetoni Oy:n ja Kivi-Simo Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Bäckström perusti keksintötoimintaa edistävän Runar Bäckströmin säätiön. Vuonna 1974 Bäckström muutti pysyvästi Müncheniin Saksan liittotasavaltaan. Hän oli Sotataloudellisen Seuran kunniajäsen.

Syksyllä 1944 kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja insinöörieversti Runar Bäckström neuvottelivat Stella Polaris -operaation purkamisen johdosta ruotsalaisen kenraalimajuri Ehrensvärdin kanssa teknisen kaluston myynnistä ja salakirjoitusmateriaalin tosiasiallisesta lahjoittamisesta Ruotsille.

Aiheesta muualla

• Runar Bäckströmin säätiön sivut