Ruhtinatarkirvari

kärpäslaji

Ruhtinatarkirvari (Sphiximorpha subsessilis) on kukkakärpästen heimoon kuuluva kärpäslaji. Lähisukulaistensa tapaan se on koko esiintymisalueellaan harvinainen[2]. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[3].

Ruhtinatarkirvari
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Osalahko: Muscomorpha
Yläheimo: Syrphoidea
Heimo: Kukkakärpäset Syrphidae
Alaheimo: Milesiinae
Tribus: Cerioidini
Suku: Sphiximorpha
Laji: subsessilis
Kaksiosainen nimi

Sphiximorpha subsessilis
(Illiger in Rossi, 1807)[1]

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Ruhtinatarkirvari on 10–15 mm koollaan melko kookas ja erehdyttävästi eräitä yksineläviä ampiaislajeja muistuttava kukkakärpänen. Kärpäsen ruumis on musta ja lähes karvaton, joskin naaraan takaruumiin 3. vatsapuolen jaokkeessa on pitkiä, vaaleita karvoja. Tuntosarvet ovat selvästi päätä pitemmät, niiden tyvellä oleva nystyrä on pituuttaan leveämpi ja selvästi ensimmäistä jaoketta lyhyempi. Tuntosarveen liittyvä uloke, arista, sijaitsee aivan sarven kärjessä. Takaruumis on muodoltaan nuijamainen ja sen poikki kulkee kolme kapeaa, keltaista poikkijuovaa. Keskiruumiin sivuilla on keltaisia laikkuja ja keskiruumiin takaosan mustassa scutellumissa on keltainen poikkijuova. Siipien etureuna on selvästi tummentunut.[4]

Kärpäsissä melko samannäköisiä lajeja ovat kukkakärpäsiin kuuluvat kuningatarkirvari (Ceriana conopsoides), kuningaskirvari (Doros profuges)[4] sekä joissakin määrin myös naamiokärpäsiin kuuluvat Physocephala -suvun lajit[5].

Levinneisyys ja lentoaika

muokkaa

Lajista on havaintoja pääasiassa osasta Etelä- ja Keski-Eurooppaa sekä Balkanin alueelta[6]. Pohjoisempana se tunnetaan vain Venäjältä, Suomesta ja Ruotsista. Laji on kaikkialla harvinainen. Ruotsissa laji on tavattu yhden kerran vuonna 1963[5] eikä Suomestakaan ole tavattu kuin vain muutamia yksilöitä.[4]

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Ruhtinatarkirvari elää vanhoissa lehtimetsissä, joissa on runsaasti lahopuuta. Kärpäset viihtyvät enimmäkseen korkealla oksistoissa, mutta laskeutuvat ajoittain kukille ruokailemaan. Lentoaika sijoittuu touko-kesäkuuhun,[4] joskin ruotsalainen yksilö on tavattu syyskuussa[5].

Lajin toukkaa tai sen elintapoja ei tunneta. Sen otaksutaan elävän kosteissa, vanhojen lehtipuiden kaarnan alaisissa koloissa. Naaraan on myös nähty munivan useiden tuntien ajan hevoskastanjan kuorelle, mahlaa valuvan vahingoittuneen kohdan ympäristöön.[4]

Suomessa laji on luokiteltu hävinneeksi,[3] Ruotsin kansallisessa uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen[7]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa