Rugby unionin Englannin valioliiga

Englannin valioliiga (engl. English Premiership, sponsorinimi Gallagher Premiership) on Englannin rugby unionin korkein sarjataso. Sarjaan osallistuu 12 joukkuetta ja sitä on pelattu vuodesta 1987.

Historia

Englannin rugby union -liitto RFU oli pitkään kielteinen sarjamuotoisia kilpailuja kohtaan, koska halusi säilyttää lajin amatööriurheiluna. Sarjakilpailujen sijaan joukkueet pelasivat toisiaan vastaan yksittäisiä ystävyysotteluita. Ainoat turnaus- ja sarjamuotoiset kilpailut olivat seurajoukkueiden pelaamat kreivikuntien cupit ja kreivikuntien edustusjoukkueiden mestaruusturnaus.

Vuonna 1972 RFU järjesti ensi kertaa seurajoukkueiden maanlaajuisen cup-kilpailun, joka tuolloin kulki nimellä RFU Club Competition ja nykymuodossaan nimellä Englannin-Walesin Cup. Sarjamuotoinen kilpailutoiminta aloitettiin vuonna 1987. Sarjajärjestelmä koostui kaikkiaan 108 sarjasta, joihin osallistui noin tuhat joukkuetta. Korkeimmalla sarjatasolla pelasivat Bath, Bristol, Coventry, Gloucester, Harlequins, Leicester, Moseley, Nottingham, Orrell, Sale, Wasps ja Waterloo, jotka sopivat keskenään otteluiden aikatauluista. Sarja oli odotettua parempi yleisömenestys, eikä RFU:n pelkäämää otteluiden väkivaltaistumista tapahtunut. Toisella kaudella RFU laati ohjelman. Sarjakauden aikana kukin joukkue kohtasi toisensa yhden kerran. Ottelut pelattiin lauantaisin.

Kaudeksi 1994–1995 liigassa siirryttiin kaksinkertaiseen sarjaan, jossa kukin joukkue kohtasi toisensa kahdesti: kerran kotona ja kerran vieraissa. Samalla kaudella Sky Sports -kanava ryhtyi näyttämään otteluita suorina lähetyksinä. Kaudella 1996–1997 sarja muuttui ammattilaisliigaksi.

Kaudeksi 2000–2001 luotiin uusi pudotuspelisysteemi, johon pääsi kahdeksan parasta joukkuetta. Englannin mestaruus meni kuitenkin runkosarjan voittajalle. Kesken kautta 2001–2002 päätettiin, että mestariksi julistettaisiin pudotuspelien voittaja, mutta kannattajien protestoinnin seurauksena päätös vedettiin takaisin. Sarjajärjestelmää muutettiin jälleen kaudeksi 2002–2003, kun kahdeksan joukkueen pudotuspeleistä luovuttiin ja päätettiin, että sarjakauden toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet joukkueet pelaisivat keskenään ottelun pääsystä Englannin mestaruusotteluun sarjan voittajaa vastaan. Uudelleen systeemiä muutettiin kaudeksi 2005–2006, kun myös sarjakauden voittaja joutui pelaamaan välieräottelun sarjan neljänneksi sijoittunutta vastaan.

Mestarit

1987–1988: Leicester Tigers 1988–1989: Bath 1989–1990: Wasps 1990–1991: Bath 1991–1992: Bath 1992–1993: Bath 1993–1994: Bath 1994–1995: Leicester Tigers 1995–1996: Bath 1996–1997: London Wasps 1997–1998: Newcastle Falcons 1998–1999: Leicester Tigers 1999–2000: Leicester Tigers

2000–2001: Leicester Tigers 2001–2002: Leicester Tigers 2002–2003: London Wasps 2003–2004: London Wasps 2004–2005: London Wasps 2005–2006: Sale Sharks 2006–2007: Leicester Tigers 2007–2008: London Wasps 2008–2009: Leicester Tigers 2009–2010: Leicester Tigers 2010–2011: Saracens 2011–2012: Harlequins 2012–2013: Leicester Tigers

2013–2014: Northampton Saints 2014–2015: Saracens 2015–2016: Saracens

Sarjan nimet

Sarja on tunnettu historiansa aikana lukuisilla nimillä sarjan nimisponsorin mukaan:

• Courage League: 1987–1997
• Allied Dunbar Premiership: 1997–2000
• Zurich Premiership: 2000–2005
• Guinness Premiership: 2005–2010
• Aviva Premiership: 2010–2018
• Gallagher Premiership: 2018–

Sarjajärjestelmä

Sarjakausi kestää syyskuusta maaliskuuhun, jona aikana kukin 12 joukkueesta kohtaa toisensa kerran kotona ja kerran vieraissa. Näin jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 22 ottelua. Ottelun voitosta saa neljä pistettä ja tasapelistä kaksi pistettä. Hävinnyt joukkue voi saada yhden pisteen, jos se häviää ottelun alle seitsemän pisteen erolla. Lisäksi yhden lisäpisteen saa, jos tekee ottelun aikana vähintään neljä try-maalia.

Runkosarjan neljä parasta joukkuetta pelaavat välierät, joissa voittaja kohtaa nelosen ja kakkonen kolmosen. Välierät pelataan paremmin sijoittuneen joukkueen kotikentällä. Välierien voittajat etenevät Twickenham-stadionilla pelattavaan loppuotteluun.

Runkosarjan viimeiseksi sijoittunut joukkue putoaa toiseksi korkeimmalle sarjatasolle (RFU Championship), jonka voittaja nousee pääsarjaan mikäli täyttää lisenssiehdot.

Joukkueet kaudella 2015–2016

Joukkue	Stadion	Kapasiteetti	Kaupunki
Bath	Recreation Ground	12 300	Bath, Somerset
Exeter Chiefs	Sandy Park	10 744	Exeter, Devon
Gloucester	Kingsholm Stadium	16 500	Gloucester, Gloucestershire
Harlequins	Twickenham Stoop	14 816	Twickenham, Middlesex/Lontoo
Leicester Tigers	Welford Road	24 000	Leicester, Leicestershire
London Irish	Madejski Stadium	24 161	Reading, Berkshire
Newcastle Falcons	Kingston Park	10 200	Newcastle, Tyne and Wear
Northampton Saints	Franklin's Gardens	13 600	Northampton, Northamptonshire
Sale Sharks	AJ Bell Stadium	12 000	Salford, Suur-Manchester
Saracens	Allianz Park	10 000	Barnet, Lontoo
Wasps	Ricoh Arena	32 609	Coventry, Länsi-Midlands
Worcester Warriors	Sixways Stadium	12 068	Worcester, Worcestershire

Aiheesta muualla

• Virallinen sivu (Arkistoitu – Internet Archive)