Avaa päävalikko
Rudolf Slánský.

Rudolf Slánský (31. heinäkuuta 1901 Nezvěstice3. joulukuuta 1952 Praha) oli tšekkoslovakialainen poliitikko ja Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeri toisen maailmansodan jälkeen. Tšekkoslovakian sisäministerinä hän oli yksi merkittävimmistä poliittisen terrorin toimeenpanijoista. Slánský vangittiin marraskuussa 1951 ja hänet tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä vakoilusta ja sionismista. Hänet teloitettiin joulukuussa 1952.

Varhainen elämäMuokkaa

Slánský opiskeli Plzeňin kaupallisessa akatemiassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän muutti Prahaan, missä hän tutustui vasemmistolaisiin ajatuksiin. Slánský liittyi Tšekkoslakian kommunistiseen puolueeseen, kun se oli eronnut sosiaalidemokraattisesta puolueesta 1921. Hän yleni puolueessa ja hänestä tuli Klement Gottwaldin apulainen. Viidennessä puoluekokouksessa vuonna 1929 Slánský nimettiin puolueen presiudimiin ja politbyroon jäseneksi.

Vuosina 1929–1935 Slánský toimi maan alla laittomassa kommunistisessa puolueessa. Vuonna 1935 Slánský ja Gottwald valittiin kansalliskokoukseen. Slánskýn, joka oli juutalainen,[1] täytyi paeta Neuvostoliittoon saksalaisten miehitettyä Sudeettialueet lokakuussa 1938. Neuvostoliitossa Slánský toimi Radio Moskovassa Tšekkoslovakiaan lähetettyjen radio-ohjelmien toimittamisessa. Slánský organisoi Tšekkoslovakian armeijan yksiköt, joiden kanssa hän palasi Tšekkoslovakiaan 1944 osallistuakseen Slovakian kansannousuun.

Vallassa sodanjälkeisellä kaudellaMuokkaa

Vuonna 1945 Slánský tapasi Tšekkoslovakian Lontoon ja Moskovan pakolaishallituksen jäseniä, mikä johti kansanrintamahallituksen kokoamiseen Edvard Benešin johdolla. Slánskýsta tuli kommunistipuolueen pääsihteeri 8. edustajakokouksessa maaliskuussa 1946. Vuonna 1948 kommunistinen puolue otti vallan maassa niin sanotussa Prahan kaappauksessa. Slánskýsta tuli sisäministeri, jonka tärkeänä tehtävänä oli stalinistisen kurin toimeenpano. Hän sai sosialismin korkeimman kunniamerkin heinäkuussa 1951.

OikeudenkäyntiMuokkaa

 
Slánský Prahan oikeudenkäynnissä 1952.

Marraskuussa 1951 Slánský ja 13 muuta henkilöä pidätettiin ja vangittiin syytettynä titolaisiksi, trotskilaisiksi ja sionisteiksi. Slánskýta syytettiin vakoilusta länsikapitalismin hyväksi toimivan salaliiton jäsenenä. Slánskýta rasitti hänen kosmopoliittinen maineensa, joka antoi Gottwaldille ja hänen tukijalleen Antonín Zápotockýlle mahdollisuuden syyttää häntä porvariksi.[2] Gottwald päätti mahdollisesti turvata oman turvallisuutensa uhraamalla Slánskýn ”kansallisiin kommunisteihin” kohdistetussa stalinistisessa ”puhdistuskampanjassa”. Toisten historioitsijoiden mukaan Slánskýn vallanhalu ja Gottwaldin aseman heikentäminen presidentti Benešin kuoleman jälkeen johti valtakamppailuun heidän välillään. Gottwald aloitti syyttämällä Slánskýn lähimiehiä Otto Šlingiä ja Bedřich Reiciniä rikoksista puoluetta vastaan. Slánskýta syytettiin myös talouden ja teollisuuden ongelmista.

Prahan oikeudenkäynti alkoi 20. marraskuuta 1952. Oikeudenkäynnissä oli merkittäviä antisemitistisiä piirteitä: kolmestatoista syytetystä kymmenen oli Slánskýn lisäksi juutalaisia. Josif Stalin valvoi oikeudenkäyntiä tarkasti.[3] Slánský tuomittiin syylliseksi ”trotskilais-titolais-sionistiseen toimintaan amerikkalaisen imperialismin hyväksi” ja hirtettiin Pankrácin vankilassa 3. joulukuuta 1952. Hänen ruumiinsa poltettiin ja tuhkat levitettiin maantielle Prahan ulkopuolelle.

Stalinin kuoleman ja tuomitsemisen jälkeen Antonín Novotný syytti Slánskýta stalinististen metodien tuomisesta kuulusteluihin Tšekkoslovakiassa. Slánský ja muut puhdistuksen uhrit puhdistettiin syyllisyydestä huhtikuussa 1963 ja rehabilitoitiin toukokuussa 1968. Slánský oli korkea-arvoisin Tšekkoslovakiassa teloitettu poliitikko; myöhemmin epäsuosioon joutuneet johtajat vain erotettiin ja pantiin eläkkeelle.

LähteetMuokkaa

  1. Reime, Hannu: Palestiinan perustamisesta sovittiin 70 vuotta sitten Yle Uutiset. Viitattu 29.11.2017.
  2. Grimnes, Ole Kristian: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 18, s. 81. Suomentanut Ilmo Kurki-Suonio. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09319-3.
  3. Khlevniuk [Hlevnjuk], Oleg V.: Stalin: New Biography of the Dictator, s. 307. (Сталин: Жизнь одного вождя, 2015.) Translated by Nora Seligman Favorov. New Haven: Yale University Press, 2015. ISBN 978-0-300-16388-9.