Wikipedia

Rosen metalli

Rosen metalli on metalliseos, jonka sulamispiste on 94-98 °C (201-208 °F). Rosen metalli sisältää 50 % vismuttia, 25–28 % lyijyä ja 22–25 % tinaa[1] ja se on ei-eutektinen seos.[2] Sen tiheys on 9,85 g/cm³ (9 850 kg/m³). Rosen metallin tarkka koostumus ja sulamispiste vaihtelee hieman lähteestä riippuen.[3] Rosen metalli ei kutistu tai kutistuu vain hyvin vähän jähmettyessään.[4][5] Kun metallista on valettu kappale, sitä voidaan työstää todella tarkasti haluttuun muotoon matalan sulamispisteen ansiosta. Rosen metalli on terveydelle haitallista siinä olevan lyijyn vuoksi.[4]

Rosen metalli
Tiheys 9 850 kg/m³
Sulamispiste 94–98 °C
Keksimisvuosi 1772

Käyttökohteet muokkaa

Rosen metallia käytetään pääasiassa juotteena, mutta myös esimerkiksi automaattisten sprinklerien venttiilinä. Sitä käytetään myös lämmönsiirtoaineena lämpöhauteissa, joissa lämpötila pidetään vakiona.[2][5][6] Tavallisesti sitä käytetään vain kuumissa, yli 220 °C:n hauteissa. Rosen metallilla voidaan kiinnittää rautakaiteita ja pilareita kiviportaisiin ja muihin kivipohjiin. Lisäksi Rosen metallia käytetään taottavana täyteaineena estämässä putken vaurioitumista taivutettaessa. Ensin putki täytetään sulalla Rosen metallilla, jonka annetaan jähmettyä. Tämän jälkeen putki taivutetaan haluttuun muotoon ja Rosen metalli poistetaan putkesta sulattamalla se uudestaan.[5][6]

Rosen metallia voidaan hyödyntää kullan ja platinan sijaan kollimaattorissa eli säteilynrajoittimessa lääketieteellisessä kuvantamisessa. Rosen metallilla on useita hyviä ominaisuuksia tätä käyttötarkoitusta varten. Se on kultaa ja platinaa edullisempaa ja siitä on helpompi työstää tarkasti monimutkaisia kollimaattoreita.[4]

Historia muokkaa

Rosen metallin keksi saksalainen farmaseutti ja kemisti Valentin Rose (1736–1771). Rosen metalli esiteltiin vasta Rosen kuoleman jälkeen vuonna 1772.[3] Valentin Rose on niobiumin uudelleen alkuaineeksi selvittäneen Heinrich Rosen isoisä.[5]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ William B. Jensen: The Origin of the Name “Onion’s Fusible Alloy”. Journal of Chemical Education, 2010-10, nro 10, s. 1050–1051. doi:10.1021/ed100764f. ISSN 0021-9584. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b Low Melting (Fusible) Alloys belmontmetals.com.
  3. ↑ a b William B. Jensen: The Origin of the Name “Onion’s Fusible Alloy”. Journal of Chemical Education, 2010-10, nro 10, s. 1050–1051. doi:10.1021/ed100764f. ISSN 0021-9584. Artikkelin verkkoversio. en
  4. ↑ a b c Mikael Peterson, Sven-Erik Strand, Michael Ljungberg: Using Rose's metal alloy as a pinhole collimator material in preclinical small-animal imaging: A Monte Carlo evaluation. Medical Physics, 18.3.2015, nro 4, s. 1698–1709. doi:10.1118/1.4914423. ISSN 0094-2405. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c d Chemistry Learner, Rose metal chemistrylearner.com.
  6. ↑ a b Goodfellow, Materialshub, Roses Metal materialshub.com. Arkistoitu 24.5.2019.

Katso myös muokkaa

Muita tarkkoja seoksia, joilla on erityisominaisuuksia:

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rosen_metalli&oldid=21733608”