Rolf Hohenthal
Rolf Johannes Bogislaus Hohenthal (2. joulukuuta 1916 Helsinki – 13. joulukuuta 1982) oli suomalainen yritysjohtaja ja kauppaneuvos (1972). Hohenthal jatkoi urheiluvälineitä valmistaneen Urheilutarpeita Oy - Sportartiklar Ab -yrityksen toimintaa toimitusjohtajana 1952-75. Yritys vaihtoi hänen toimitusjohtajuuden aikana nimeä ensin Oy Urheilu-Karhu Sport Ab vuodesta 1966 ja Karhu-Titan Oy vuodesta 1973. Hän oli tullut isänsä Arno Hohenthalin perustaman yrityksen palvelukseen vuonna 1939. Toimitusjohtajuuden jälkeen vuodesta 1975 Rolf Hohenthal toimi Karhu-Titan Oy:n päätoimisena hallituksen puheenjohtajana.[2]
| Rolf Hohenthal | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1916 Helsinki |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1982 (66 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | kauppaneuvos (1972) |
| Muut tiedot | |
| Yritys | Oy Urheilutarpeita – Sportartiklar Ab |
| Asema | toimitusjohtaja |
| Hallitusjäsenyydet |
Teollisuudenharjoittajain Liitto Puusepänteollisuuden Liitto[1] |
| Järjestöjäsenyydet |
Suomen Hiihtoliitto, varapuheenjohtaja 1956-75 ja johtokunnan jäsen 1943-75 Suomen Olympiakomitea, edustajisto, 1956-78 SVUL, hallitus 1970-75 ja työvaliokunta 1951-55, 1960-66 Kansainvälinen Hiihtoliitto (FIS), johtokunta 1957-78 |
| Puoliso | Eva Erikson[1] |
| Vanhemmat | kauppaneuvos Arno Hohenthal ja Elin Bergroth |
Rolf Hohenthal oli aktiivi hiihtourheilun järjestöihminen. Hän oli mukana Suomen Hiihtoliiton johtokunnassa vuodesta 1943 ja varapuheenjohtajana vuodesta 1956 aina vuoteen 1975 asti. Lisäksi hän toimi Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) johtokunnassa vuodesta 1957. Hän kuului vuoden 1978 Lahden MM-hiihtojen järjestelytoimikuntaan vuosina 1975-78.[1] Rolf Hohenthal oli kielitaitoisena useita kertoja sotien jälkeen niin talviolympialaisissa kuin Maastohiihdon MM-kisoissa Suomen joukkueen johtajistossa. Talviolympialaisissa hän oli viisi kertaa eli vuosina 1948, 1952, 1960, 1964 ja 1968. Niistä kaksissa viimeisissä kisoissa Kansainvälisen hiihtoliiton edustajana.[3]
Hohenthalin puoliso oli vuodesta 1945 Eva Erikson.[1]
Hänelle myönnettiin 1. luokan Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki ja Suomen urheilun kultainen ansioristi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e H - Hohenthal Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland. 1978. Viitattu 13.12.2022.
- ↑ Kuolleita - Kauppaneuvos Rolf Hohenthal. Helsingin Sanomat, 3.6.1941, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.12.2022.
- ↑ Siukonen, Markku: ”Suomen olympiajoukkueiden johto-, valmennus- ja huoltohenkilöstö 1906-2000”, Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 384. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.