Ristikäytävä
Ristikäytävä on neliömäistä luostaripihaa kiertävä, kirkon eteläsivuun liittyvä rakennelma. Se on luostarin eri osien yhteyttä välittävä, aikaisemmin puukattoinen, myöhemmin holvattu, munkkien jokapäiväinen oleskelu- ja tapahtumahalli. Istutuksin varustetun ja usein hautausmaana käytetyn, atriumia muistuttavan ristipihan keskellä kohosi risti, ja lounaiskulmassa oli usein kaivo. Avoimien arkadien, pylväiden ja myöhemmin holvienkin tyylikästä ja runsasta koristelua pidettiin keskiajalla tärkeänä, joten niistä tuli keskiaikaisen rakennustaidon viehättävimpiä ja tunnelmallisimpia luomuksia, ja kodikkuutta edisti suhteellisen pieni mittakaava.[1]
Ristikäytäviä tapaa varsinkin romaanisen ajan suuremmissa luostarirakennuksissa Saksassa, Englannissa ja Italiassa. Erityisen hienoiksi ja runsaiksi ne kehittyivät goottilaisella ja renessanssiajalla. Tunnetuimpia rakennuksia, joissa on ristikäytävä, ovat San Giovanni in Laterano ja San Paolo fuori le mura 1200-luvulta Roomassa, Monrealen katedraali Sisiliassa, Zürichin Grossmünster, Magdeburgin, Halberstadtin, Mainzin, Hildesheimin, Trierin tuomiokirkot sekä Ranskassa Arlesin Pyhän Trofimuksen kirkko ja monet muut.[1]
Ristikäytäviä on myös linnoissa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Usko Nyström, Ristikäytävä, Tietosanakirja. Osa 8, palstat 82–83. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1916
- ↑ Ristikäytävä, Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 19.5.2023
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ristikäytävä Wikimedia Commonsissa
